Azerbaidžan Eurooppa

Kesämatkalla, osa 8 – Burgasin kupeesta Bakuun

Hetki on vierähtänyt viimeisimmän kesämatka-sarjan osan kirjoittamisesta, mutta hiljaa hyvää tulee. Kesällä 2017 tekemämme 6-viikkoinen reissu Ateenasta Tbilisiin saakka on jäänyt monella tapaa mieleen. Matkaisin noita reittejä uudestaankin. Viimeksi tarina jäi kesken keskisessä Bulgariassa sijaitsevaan viehättävään Veliko Tarnovon kaupunkiin.

Veliko Tarnovosta matka jatkui junalla Mustanmeren rannalle Burgasiin, tarkemmin sanottuna Sarafovoon, joka on yksi Burgasin taajama eli ei sitä vilkkainta turistialuetta. Meillä ei ollut odotukset paikasta korkealla, mutta koska olimme suuntaamassa seuraavaksi kauas rantakohteista, se ei ollut niin vakavaa.

Sarafovosta ei jäänyt kauniita auringonlaskuja lukuunottamatta kauheasti mieleen. Kaunis Mustanmeren horisontti värjäytyi pastellinsävyihin eikä hienoa maisemaa peittänyt hotelli tai mikään muukaan rakennus. Muuten paikka oli aika kolkko ja ruoka ravintoloissa pettymys, mutta sain hyvän tekosyyn syödä muroja lounaaksi (mikä lapsuuden unelma). Asuintalojen lisäksi missään ei tuntunut olevan oikein mitään tai ketään. Ehkä kaikki nähtävä oli Burgasissa, mutta nuo muutamat päivät kuluivat kuitenkin joutilaan mukavasti altaalla ja päiväunia ottaen. Aika ja Sarafovo tuntuivat pysähtyneen.

Burgasista etenimme bussilla kohti Istanbulia. Nisikli-yhtiön bussi lähti pienen huomaamattoman toimiston edestä, ja matkassa taittui koko päivä. Se ei tuntunut kuitenkaan kovin pitkältä, ja bussissa oli hämmentävän hyvä palvelu- saimme muun muassa jäätelöä, hedelmätoffeeta ja rajattomasti käsidesiä. Korfun saarelta Istanbuliin tehtyjen lukemattomien vene-, auto-, paku-, bussi- ja junamatkojen ehdoton ykkönen siis.

Viehättävä Istanbul oli jo meille molemmille entuudestaan tuttu, ja lentokenttähotellista jatkoimmekin suoraan kohti tuntematonta eli Azerbaidžania. Aloitimme Azerbaidžaniin tutustumisen Bakusta, Kaspianmeren rannalla sijaitsevasta maan pääkaupungista. Asuimme pienessä majatalossa kaupungin keskustassa, jonka keittiön jaoimme aamuisin jostain pienestä venäläisestä kaupungista matkanneen perheen kanssa. Maan presidentin kuvia ei voinut olla asunnossa huomaamatta. Vähän kuin olisi ollut valvovan silmän alla.

Ovesta ulos astuessa ei voinut olla huomaamatta miten siistejä ja hoidettuja kadut olivat. Kliinisyyden rinnalla oli paljon näyttäviä yksityiskohtia kuten tekokullattuja ovenkarmeja ja runsaita koristeita. Puistot hohtavine suihkulähteineen toimivat kaupunkilaisten kohtaamispaikkoja ja uutta keskustaa halkoi leveä kävelykatu. Lähdimme vanhassa kaupungissa netistä löytämällemme ilmaiselle kävelykierrokselle, joita paikalliset järjestivät. Olimmekin yllätykseksi ainoat kierroksella, ja parin tunnin jutustelu ja kiertely vanhassakaupungissa ikäisemme bakulaisen kanssa oli mielenkiintoinen. Kävimme muutamalla historiallisella monumentilla kuten UNESCOn listassa olevassa Neitsyttornissa, josta aukesi näkymät yli kaupungin. Vanhankaupungin katot sulautuivat osaksi ympäröivää uutta Bakua. Turismi maassa oli vielä hyvin uusi asia, sillä e-viisumi oli otettu käyttöön vasta puoli vuotta aiemmin. Mies kertoi olevansa asiasta iloinen sillä maahan haluttiin lisää turisteja ja Bakusta kansainvälisempi paikka. Mies oli ylpeä maastaan ja sen kulttuurista, joskin olisi tehnyt mieli kysyä sananvapauteen ja maan hallintoon liittyvistä asioista, mutta ne olivat ymmärrettävästi arka aihe.

Kaupungin siluettia hallitsivat kaupungin korkeimmat rakennukset Flame Towerit. Uudet Bakun rantabulevardin varrella sijainneet rakennukset olivat valtavan suuria ja mahtipohtisia. Maailman toiseksi suurinta (!) lippua ei voinut myös olla huomaamatta. Hämmentävin rakennelma ehkä oli kuitenkin jättimäinen mattorulla, joka kätki sisäänsä minkäs muunkaan kuin mattomuseon. Bakun rantabulevardi puistikkoineen oli iltavalaistuksessa viehättävä, ja tuuli viilensi kevyesti helteisten päivien jälkeen. Kaspianmeren horisontissa näkyvät öljynporauslautat ja keskustan luksusliikkeet muistuttivat jatkuvasti siitä missä raha oli.

Nähdäksemme muutakin, otimme metron kauemmas kaupunkiin, jossa avautui hieman erinäköinen Baku. Katukuvaltaan vanhoja neuvostomaiden kortteleita muistuttavat talot olivat karun harmaita verrattuna keskustan loistokkaisiin rakennuksiin. Näimme mielenkiintoisen rakennuksen, jonka edessä oli jonkin sortin patsas, mutta lähestyessämme paikkaa jostain ilmestyi sotilas, joka viittoi meitä kääntymään pois. Pysähdyimme kesäpäivän paahteessa erään kahvilan terassin muovituoleille juomaan Fantaa ja syömään suolaisia juustopaloja, kun näimme kahden auton pysähtyvän kesken kaiken kaaottisessa liikenteessä. Vanhempi kuski läppäsi toisen auton nuorempaa kuskia kovaa avokämmenellä poskelle ja huutaen jatkoi matkaa. Tilanne oli huvittava, mutta ennen kaikkea hämmentävä. Vähän kuin Baku.

1 thought on “Kesämatkalla, osa 8 – Burgasin kupeesta Bakuun”

  1. Baku oli kyllä aika erikoinen kaupunki futuristisine rakennelmineen. Öljynporaustornit siellä taustalla muistuttivat koko ajan mistä ne rahat tulevat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *