Aasia Kiina

Dalian – syysloma Koillis-Kiinan rantakaupungissa

Syysloma eli toisin sanoen Kiinan kansallispäivä koitti jälleen lokakuun alussa. Tänä vuonna juhlallisuudet olivat erityisen näyttävät Kiinan kansantasavallan täyttäessä 70 vuotta. Aiempina vuosina olemme olleet kansallispäivän aikaan Pekingissä, Xianissa ja Shenyangissa. Tänä vuonna kohteena oli Lioaningin maakunnassa Keltaisen meren rannalla sijaitseva Dalian. 

Matka sujui leppoisasti. Juna-asemien hurjat ruuhkat vältimme matkustamalla muutamaa päivää loman alkamisen jälkeen; miljoonien ihmisten ollessa liikkeellä se on vähintäänkin fiksua. Luotijuna vei meidät parhaimmillaan 300 kilometrin tuntivauhtia kolmessa ja puolessa tunnissa perille halki kolmen maakunnan. Alkusyksyn maalaismaisemat olivat kuulaan kauniit, joskin mietitytti millaista elämä on syrjäisissä ja elinoloiltaan karuissa Koillis-Kiinan maalaiskylissä. Siitä ei ollut kauaa, kun olin puhunut kiinalaisen työkaverini kanssa kaupunkien ja maaseudun välisistä jyrkistä elintasoeroista.

Dalianista tiesin etukäteen sen olevan rannoistaan tunnettu nuori ja moderni talous- ja satamakaupunki, jossa on paljon kansainvälisiä yrityksiä erityisesti Etelä-Koreasta ja Japanista. Kaupunkiin on yhdistetty useampi pienempi kaupunki, joten välimatkat ovat pitkät. Harbiniin verrattuna tutut taivaisiin kohoavat kerrostalot näyttivätkin uudemmilta, joskin muuten kaupunki oli monen muun kiinalaisen miljoonakaupungin kaltainen. Silmiinpistävä ero oli myös länsimaalaisten määrässä; siinä missä Harbinissa harvemmin tulee länsimaalaisia vastaan, Dalianissa näki jo ensimmäisenä päivänä useamman länsimaalaisen kuin kotipuolessa kuukausien aikana.

Kaikki ei ollut Dalianissa jättikerrostaloa toisen perään. Children’s Parkin alueella oli useampi kortteli matalia viehättäviä asuintaloja. Puiston lähikortteleissa oli myös kivannäköisiä ruokapaikkoja ja kahviloita. Asuimme Zhongshan Squaren lähellä, ja Eurooppa-kaipuuta lievitti myös kulman takana sijainnut Copenhagen-kahvila, josta sai hyvin epäkiinalaiseen tapaan brunssia hedelmineen, leipineen ja jugurtteineen. Söin ekaa kertaa jugurttia sitten… en edes muista. Hassua miten sitä Kiinan syyslomallaan etsii kotoisia juttuja, vaikka yhtä lailla kiinalainen kulttuuri kiinnostaa. Mutta se kun on niin luonnollinen osa arkea, niin lomalla sitä hakee kontrasteja arkisiin asioihin.

Kontrasteja haimme myös muulla tapaa. Dalianissa ei niinkään kiinnostanut itse kaupunki, vaan luonto, meri ja meren äärellä oleminen. Kuinka huojentavaa olikaan nähdä aava meri muutaman kuukauden jälkeen. Keltaisen meren rannikko yllättikin upeudellaan; Daliania reunustivat vehreät kukkulat, joiden jylhiltä näköalatasanteilta ja patikointireiteiltä avautui huikeat näkyvät kauas avomerelle. Kasvillisuus ja merimaisemat muistuttivat osin Etelä-Korean Geojen saaresta, ja aika samoilla leveyksillä taidettiin ollakin. Dalianista olisi päässyt yölautalla Incheoniin Etelä-Koreaan enkä voi väittää etteikö tuo vaihtoehto olisi houkutellut.

Dalianissa kuitenkin reilun 3,5 tunnin kävelyreittimme alkoi väkimäärältään osittain kaaottiselta Fujiazhuangin rannalta, jonne otimme Didin eli paikallisen Uberin. Kiinalaisia ei tunnetusti auringonotto kiinnosta, joten hiekkarannalle oli rantapyyhkeiden sijaan parkkeerattu telttoja. Asteita oli mittarissa lokakuun alussa 25, joten keli oli täydellinen. Kioskien kaiuttimista raikasi musiikki ja kuulutukset, väkeä oli joka puolella. Pakenimme väkijoukkoja kiireen vilkkaa rannan kallioiden yli laudoitetulle Binhai Roadille, joka on yli 35 kilometriä pitkä rannikkoa seuraava kävelyreitti.

Kauaa sitä ei tarvinnutkaan kävellä, kun saimme olla kaikessa rauhassa. Suurin osaa valtameriraittia kulkeneista kun käytti autoa. Söimme eväitä hiljaisessa rantapoukamassa varjossa meren liikehdintää seuraten. Poikkesimme reitiltä muutaman kerran: ensiksi korkealle kukkulalle kiinalaisen paviljonkikatoksen alle ja toisella kertaa Bird’s Nestin turistialueen kohdilla (joka oli erityisen suosittu hääkuvien ottajien keskuudessa) metsäisille poluille, jotka johdattivat meidät mitä upeimmille niemenkärjille. Keltaisen vuoren jälkeen varmastikin hienoimpia luontomaisemia mitä vastaamme oli Kiinassa tullut. Jatkoimme vielä North Bridgeä yli, jonka jälkeen päätimme reitin Laohutan Ocean Parkin kupeeseen. Yhden Dalianin suosituimman turistialueen halusimme kiertää kaukaa. Rantaan vieri viereen rakennettuja teemapuistoja ja hotellirivistöjä riitti katsella kaukaa lahden toiselta puolen. 

Lähtöä edeltävänä päivänä sää muuttui radikaalisti lämpöasteiden pudotessa kahteentoista. Syksy oli saapunut. Suuntasimme keskustan tuntumaan rannalle, jossa linnut hanakasti lensivät kovaan vastatuulen vaahtopäiden velloessa harmaaksi muuttunutta merta. Kauaa tyrskyjä ei sormien jäätyessä voinut katsella, joten pakenimme pahimmalta tuulelta suojaan mihinkäs muuallekaan kuin Dalianiin omaan Venetsiaan. Vuonna 2014 rakennettu näköis-Venetsia kätkee sisäänsä esikuvansa kanaalit, gondolit ja keskustorit. Tosin tunnelma on kuin elokuvakulisseissa kävelisi: taloissa ei asu ketään tai ole mitään muutamia ravintoloita ja kahviloita lukuun ottamatta. Kiiltävä Lamborghini nökötti kyllä näytillä keskellä pientä aukiota. Kortteleissa parveili kiinalaisten turistien lisäksi jälleen lukuisia hääkuvien ottajia. Sinällään mitään ihmeellistä ei Kiinan omassa Venetsiassa ole, onhan Shanghaissakin esimerkiksi mini-Lontoo. On myös hyvä muistaa, että vaikka kiinalaisten ulkomaan matkailu on kasvussa niin harva kiinalainen edelleenkään on käynyt Kiinan ulkopuolella. Jollekin näköis-Venetsia voi olla oikeaan kaupunkiin verrattavissa oleva kokemus, vaikka meitä se huvittikin.

Kiinassa moni asia on näyttävää ja suurta. Dalianissa sijaitsee kuuluisa ja jättimäinen Xinghain kaupunkiaukio, jota lähdimme vielä Venetsian jälkeen katsomaan. Noh, se olikin melkoisen karu rakennelma, varmasti iltavalaistuksessa näyttävämpi. Aukiota ympäröivät kolkot kiinalaiset tusina-jättikerrostalot ja rannan puolella lukuisat huvipuistolaitteet ja kovaääniset. Horisontissa meren yli kulkeva jättisilta muistutti kaupungin taloudellisesta asemasta. Taas menee hetki, että näkee meren; sitä ja vehreää rannikkoa jäin Dalianista kaipaamaan.

5 thoughts on “Dalian – syysloma Koillis-Kiinan rantakaupungissa”

  1. Outo juttu tuo etteivät kiinalaiset pidä auringonotosta, mutta haluavat kuitenkin rannalle.
    Kaikkialla on tungosta koska kiinalaisten kaikki lomat ovat samaan aikaan.

  2. Gondoleja Kiinassa, heh 🙂 Aina sitä näköjään oppii uutta. Hauskoja myös noi teltat rannalla. Jotenkin tuntuu pohjoisen asukista oudoltä, että mennään päivällä biitsille ja pystytetään sinne ihan umpiteltta ilman, että tarkoitus on yöpyä. Suomalaiselle selvästi vähän kiinalaista 🙂

  3. Enpä ole koskaan ajatellut Kiinassa olevan rantakohteita. Tai no, ei tämäkään nyt kai varsinainen rantakohde, mutta hiekkarantaa kumminkin. Kiinnostavaa! Ja tuo Venetsia, jestas. Halu kaiken kopioimiseen on kiinalaisilla kyllä melkoinen. 🙂

  4. On tuo Kiina iso, ja itselle liian tuntematon. Dalianista en ole koskaan kuullut mitään ja mielenkiintoiselta vaikuttava kohde tämäkin. Mini-Venetsia tuntuu huvittavalta, mutta onhan näitä kaikkia tehtyjä kaupunkeja myös länsimaissa – Las Vegas nyt ekana tulee mieleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *