Aasia Etelä-Korea

Soulin sykkeessä – ensikosketus Etelä-Koreaan

On joitakin paikkoja, jotka vievät mennessään. Soul on jostain syystä kiehtonut minua jo vuosikausia, vaikka lähtökohtaisesti jättimäiset miljoonakaupungit eivät houkuttele juurikaan. Tokion jälkeen en ole ajatellut, että tykästyisin johonkin aasialaiseen suurkaupunkiin yhtä lailla, mutta niin siinä vain kävi. Soul oli samalla ensikosketus Etelä-Koreaan, jossa reissasimme reilun viikon. Matka sinne Harbinista taittui alle parissa tunnissa, mutta maailma mikä eteemme aukesi oli hyvin erilainen. Se muistutti tosiaan jollain tapaa Japanista, vähemmän Kiinasta. Vietimme Soulissa tehokkaat kolme kokonaista päivää. Paikallisen soulilaisen vinkkien ja ahkeran taustatutkimuksen ansiosta ehdimme nähdä ja kokea vaikka mitä tuossa ajassa.

Päivä 1
Saavuimme aamupäiväksi Namsanin kaupunginosaan, joka keskeisestä sijainnistaan huolimatta oli rauhallinen ja siisti alue kapeine kujineen, pienine kauppoineen ja kahviloineen. Kiinan leveisiin bulevardeihin ja mahtipontisiin rakennuksiin tottuneena korealaiset siron minimalistiset ja pienet talot sekä kävelijöille suunnitellut kadut olivat ihanaa vaihtelua.

Majatalomme huoneen ikkunasta avautui näkymä Soulin vehreille kukkuloille ja sieltä kohoavaan tunnettuun maamerkkiin, Namsan Toweriin. Vaijerihissi vei meidät yläilmoihin tornin juurelle, josta avautuikin huikeat näkymät kaupunkiin. Maisemia oli mukava ihailla eri puolilta kukkulaa: ikkunallisen tornin näköalatasanteen jätimme suosiolla väliin, sillä sinne olisi pitänyt erikseen jonottaa lisää ja ostaa liput. Lukuisat värikkäät rakkauslukot reunustivat torni-kukkulan aidattuja polkuja. Hörpin kylmää jääteetä ison puun varjossa ensimmäisistä lomatunnelmista nauttien.

Alkuillan tullen suuntasimme Namsanin kupeessa sijaitsevaan Myengdongiin, joka on vilkas ostosalue. Myengdongin tupaten täynnä ihmisiä kuhisevat kauppakadut tarjoavat hulinaa aasialaisen suurkaupungin tapaan. Virikkeitä oli kaikille aisteille, ehkä vähän liikaakin, ja jossain vaiheessa pakenimme bibimbapeille rauhalliseen paikalliseen ravintolaan. Kannattaa suunnata katse myös ylös, sillä monet ravintolat ja kahvilat sijaitsevat rakennusten yläkerroksissa hieman piilossa katujen kuhinasta, niin kuin meidänkin hiljainen taukopaikkamme. Namsanin eräästä kahvilasta napattu macaron-jäätelö viilensi helteisessä kesäillassa, ja pitkän päivän jäljiltä olimmekin jo valmiita unille.

Päivä 2
Toisen päivän aikainen aamu näyttäytyi yhtä kauniina ja lämpimänä kuin ensimmäinen. Haimme mukaan aamukahvit ja kävelimme reippaan lenkin Namsan Hanok Village-nimiselle alueelle, josta löytyi vanhaan korealaiseen tapaan rakennettuja ja entisöityjä taloja, paviljonki, puutarha ja työpajoja, joissa voi tutustua erilaisiin korealaisiin perinteisiin. Puutarha oli suosikkini. Juttelimme siellä tovin korealais-amerikkalaisen perheen kanssa, jotka vaikuttivat olevan yhtä innoissaan Soulin lomastaan kuin mekin.

Seuraavaksi otimme metron alle ja menimme Bukchon Hanok Villageen. Tunnettujen Gyeongbokgung- ja Changdeokgung-temppeleiden välissä sijaitseva kuvankaunis kylä kätkee sisäänsä satoja hanok-taloja eli perinteisiä puusta rakennetuja korealaisia taloja. Historiaa alueella on jopa 600 vuoden takaa. Nykyäänkin vielä osittain asuinalueena toimiva Bukchon on suosittu turistikohde, ja alueella näkyikin monta turistia perinteisissä kauniissa korealaisissa Hanbok-mekoissa, joita on mahdollisuus vuokrata useammasta paikasta. Rauhallisimmat Bukchonin korttelit löytyivät aivan mäellä sijaitsevan kylän päältä. Edullinen lounaspaikka löytyi hyvin yksinkertaisen näköisestä pienestä korealaisesta kortteliravintolasta: suositut tteotbokit eli tuliset, pehmeät riisikakut maistuivat pitkän kävelyn jälkeen.

Bukchonista siirryimme metrolla kaupunginmuurin kupeeseen, joka kiemurtelee pitkän matkan ylös Soulin korkealle kohoavia mäkiä. Muurilta avautuu myös oma näkymänsä kaupunkiin: Soulia ympäröi useampi vuori, ja näkymät jatkuvat silmänkantamattomiin. Muurin kupeesta koukkasimme Ihwa Mural Villageen, toiseen asuinalueena, ja myöskin osaltaan suosittuna nähtävyytenä toimivana kaupunginosaan. Ihwa Mural Villagen kapeiden kujien ja portaiden seiniä koristavat lukuisat näyttävät katutaideteokset, joista löytyi monia ilahduttavia yksityiskohtia.

Tehokkaan nähtävyys-kierroksemme jälkeen oli aika hengähtää keskustassa, Insadongissa, sijaitsevalla Jongyesa-buddhatemppelillä. Joskaan emme olleet yksin, sillä temppelillä oli käynnissä vuoden merkittävin tapahtuma: Buddhan syntymäpäivät. Temppeli on yksi Etelä-Korean tärkeimpiä buddha-temppeleitä, ja se oli koristeltu satumaisen kauniisti erivärisillä, ihmisten toiveita sisältävillä lyhdyillä. Tunnelma oli hieno, ja tuntui tosi onnekkaalta päästä seuraamaan juhlahumua.

Itse kauppoja täynnä oleva Insadongin pääkatu oli melko hektinen, mutta istahdimme viihtyisälle erään yläkerran kahvilan terassille seuraamaan kadun liikettä. Poikkesimme myös hyvin omintakeisella ostarilla, jossa oli kaikkea maan ja taivaan väliltä pinkeiksi värjätyistä sammalkasveista ja banaanihattuisista kissalaukuista limatyöpajaan, jossa sai tehdä oman glitter-liman (tämä olisi ollut lapsena unelma.) Illan tullen söimme mahtavan bossam-illallisen yhdessä rauhallisemmalla kapealla sivukujalla sijaitsevassa ravintolassa. Päivä oli pitkä, mutta onnistunut, ja tuntui siltä, että Soulissa voisi viettää helposti pidemmänkin ajan.

Päivä 3
Viimeisen kokonaisen päivän Soulissa päätimme ottaa hieman rennommin ja suuntasimmekin aamusta paikallisen vinkkaamaan Garosugilin kaupunginosaan, joka sijaitsee aivan Gangnamin kupeessa. Tyylikkään hienostuneella ja hiljaisella alueella oli kiva kävellä kaikessa rauhassa ja istahtaa aamukahveille paikalliseen kahvilaan. Siinä hiljaisuudessa, kevään kauneimpana kuukautena, oli helppo unohtaa olevansa jättimäisessä suurkaupungissa.

Garosugilissa vietetyn aamupäivän jälkeen suuntasimme metrolla eläväiseen Hongdaeen. Hongdae on nimetty alueella sijaitsevan Hongik-yliopiston mukaan, ja se onkin suosittu opiskelijoiden keskuudessa. Alue on täynnä persoonallisia baareja, edullisia ravintoloita, vintage-kauppoja, erilaisia kahviloita ja kauppoja sekä keikkapaikkoja. Kaduilla voi myös nähdä paikallisia K-Pop-yhtyeitä, jotka esiintyivät tähtien elkein nuorelle yleisölleen.

Söimme lounaaksi kimchi- ja haejangguk-pataa, joista jälkimmäinen on myös kuulemma nimetty ”hangover”-padaksi. Molemmat olivat kieltämättä herkullista ja täyttävää lohturuokaa, jotka toimisivat varmasti myös kylmänä talvipäivänä. Patojen kylkeen saimme korealaiseen tapaan monen monta pientä pikkukippoa kimchiä ja muita korealaisia alkupaloja niin kuin asiaan kuuluu. Lounaan jälkeen haahuilimme päämäärättömästi, ihmetellen Hongdaen elämää ja katukuvan kontrasteja. Päivän ruokahehkutus ei ollut ohi nauttiessamme illalliseksi bulgogia, pitkän Hongdaessa vietetyn päivän jälkeen. Tämä suosittu korealainen grilliruokalaji ei pettänyt sekään. Illan tullen Hongdaen kadut alkoivat jo olla ihmisiä täynnä. Se on myös yökyöpelien paratiisi, joskin yöelämän kokemisen sijaan me suuntasimme tyytyväisinä takaisin Namsaniin.

Soul oli antanut parastaan, mietin, pakatessani reppujamme. Matka jatkui seuraavana päivänä luotijunalla maan halki etelärannikolle ja aina Geojen saarelle asti.

13 thoughts on “Soulin sykkeessä – ensikosketus Etelä-Koreaan”

  1. Olipas kiva lukea Soulista, sillä suuntaan tuonne ensimmäistä kertaa syksyllä. Tokioon ihastuin kunnolla ja jotain samaa haluan odottaa Soulilta. Oliko kaupungeissa loppu viimein mitään samaa, osaatko sanoa? 😁 Ja mitä mieltä olet nyt kummasta olet pitänyt enemmän?

    1. Kiitos kommentista ja ihanaa, että pääset seikkailemaan Souliin.😍Mietin kovasti kysymystäsi. Toki Soulissa ja Tokiossa on joitakin samankaltaisuuksia, mutta ovat ne loppupeleissä kuitenkin kaksi ihan eri kaupunkia, eri maissa. Ehkä vähän sama, jos yrittäisi verrata Lontoota ja Pariisia – eli vaikea tehtävä. Kummassakin on puolensa, ja tosiaan tykkään molemmista kovasti. Ehkä Soul on jollain tapaa rosoisempi. Korealainen kulttuuri eroaa myös toki Japanista. Molemmissa kaupungeissa palvelu oli kyllä tosi ystävällistä ja huomaavaista, Etelä-Koreassa ehkä hieman rennompaa. Tokiossa tuntui, että kahvilat, ravintolat ja kaupat oli vedetty vielä astetta överimmäksi ja viimeistellyimmiksi. Huomiona myös, että Tokiossa olimme tammikuussa ja Soulissa taas toukokuussa eli toki vuodenajat aina vaikuttaa. Syksy ja kevät on kyllä kuulemma parasta aikaa matkustaa Souliin.☺️ Summa summarum ei Soulista Tokiota löydä (kuin ehkä pieniä pilkahduksia), mutta juuri sen omintakeisen Soulin.💜

  2. Oi että, Etelä-Koreaan ja Souliin on vielä joskus pakko päästä! <3 Se vaikuttaa vähän rosoisemmalta ja trendikkäämmältä versiolta Japanista. Esimerkiksi tuollaista määrää katutaidetta saa täältä etsiä kissojen ja koirien kanssa!

    1. Suosittelen lämpimästi!💕☺️ Ja kiitos kommentista.❤️ Juuri tuossa kommentoinkin aiempaan, että Soulissa tuntui olevan Tokioon verrattuna nimenomaan enemmän sellaista rosoisuutta (vaikka ovat kaksi täysin erilaista ja ihanaa omanlaistaan kaupunkia.) Tuota katutaide-aspektia en edes tullut ajatelleeksi, mutta nyt kun mainitsit asian niin eipä Japanissa tosiaan samaantapaan katutaidetta tullut vastaan.🤔

  3. Näyttääpä Soul sympaattiselta kaupungilta! Mä en ole aiemmin ollut erityisen kiinnostunut tuosta maailmankolkasta, mutta kun viime vuodenvaihteessa reissasin pari viikkoa Taiwanissa, ovat nuokin alueet alkaneet kiinnostaa 🙂 Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia postauksia nähdäkseni, mitä kaikkea ootte ehtineet matkalla nähdä ja kokea!

    1. Oi, Taiwan vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. 🙂 Mieluusti matkaisin sinne joskus, ja yhtä lailla Etelä-Koreaankiin uudemman kerran. <3 Kiitos kommentista, ja kiva kuulla, jos näistä on hyötyä!

  4. Minäkin yllätyin, kuinka kaukana suurkaupungin hälyisestä tunnelmasta Soul näyttää lopulta olevan, ainakin kun kuvia katselee. Olemme jo pitkään harkinneet matkaa Etelä-Koreaan, mutta miehen työkuvioiden vuoksi reissua on jouduttu lykkäämään jo useamman kerran. Jos se aika joskus vielä koittaa, kaivan tämän postauksen ehdottomasti esiin!

    1. Varmaan kun on kyseessä jo noin jättimäinen kaupunki, niin se kätkee sisäänsä yllättävän monta rauhallista aluetta ja sopukkaa. 🙂 Nuo keskustan Myengdong ja Insadong olivat kyllä hulinaa täynnä, ja onhan se eksoottista kokea sekin- ainakin juuri hetkellisesti. 😀 Kiva kuulla, jos vinkit ovat joskus hyödyksi- Soul on kyllä ihana. <3

  5. Oi vitsi, Soul kuulostaa kyllä todella houkuttelevalta paikalta tämän jutun perusteella! Katsoin monia näistä kuvista ja mietin, miten paljon kaikkia mielenkiintoisia ja outoja pikkuyksityiskohtia oli niihin tarttunut. Todellakin varmasti kaikkien aistien paikka. 🙂 Soul myös vaikuttaa aika autenttiselta paikalta, että se on ihan oikea kaupunki eikä mikään turismin muokkaama museoversio itsestään, eli eniten irti saa juurikin jos on tehnyt taustatyöt kunnolla tai on paikallinen opas. Meidän hyvä ystävä asui Soulissa useamman vuoden ja puheissa on ollut, että mennään sinne joskus porukalla ja hän saa toimia oppaana. 🙂

    1. Kiva huomio ja ihan totta kyllä! Kaupungista löytyy paljon kaikkia pieniä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia joka paikasta (puhelimen kamera oli yllättäen hetkessä tukossa 😀 ) Taustatyötä se tosiaan vähän vaati, niin valtava paikka Soul kun on, mutta paljon siitä sai myös irti. Toivottavasti pääsette joskus käymään Soulissa. 🙂

    1. Soul on ihana!☺️ Ja joo noista yksistä automaateista sai siis kukkakimppuja, jos tarvii lennosta viedä jollekin.😍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *