Eurooppa Kosovo

Kesämatkalla, osa 6 – Juhannus Pristinassa

Skopjesta ei ollut pitkä matka Pristinaan. Bussimatka meni nopeasti, ja Kosovossa meitä oli ensiksi vastassa jylhät maisemat vehreine kukkuloineen. Niitä halkoivat kapeat tiet, joiden varsilla näkyi pieniä vaatimattomia kyliä ja maalaistaloja. Näkymä vaihtui merkittävästi Pristinaan saapuessa. Oli helppo huomata kuinka selkeästi muuta Kosovoa vauraammasta alueesta oli kysymys – tosin kaikki on suhteellista.

Kesäinen Pristina oli kaupunkina nuorekas ja eläväinen. Kuulemma yli puolet asukkaista oli alle 25-vuotiaita ja katukuvassa näkyikin paljon nuoria lapsiperheitä lastenvaunuineen. Keskustan bulevardin varrella sijaitsi lukuisia ravintoloita ja kahviloita, joiden terassilta pystyi seuraamaan paikallista elämää. Tuntui älyttömältä olla Euroopassa ja maksaa capuccinosta viisikymmentä senttiä, ja pizzan tai hyvän salaatinkin sai kahdella eurolla.

Arkkitehtuurin puolesta kaupungissa oli paljon jälleenrakentamisen merkkejä ja amerikkalaisuuteen viittavia asioita kuten Bill Clinton-patsas (kiitoksena entiselle presidentille maan auttamisesta) ja George Bush-bulevardi. Oma erikoisuutensa kaupungissa oli kuitenkin kenties maailman rumimmaksikin tituleerattu kansalliskirjasto. Katukuvasta löytyi toki myös kauniita yksityiskohtia ja kulttuuria. Mieleen on jäänyt erityisesti Pristinan vanhassakaupungissa, kauniissa historiallisessa rakennuksessa sijainnut ottomaani- ajan elämästä kertova Etnografinen museo. En myöskään voi unohtaa keskustan tuntumassa sijainnutta metsämäistä puistoa, ja sitä kuinka hyvältä tuntui kävellä viileässä varjossa keskikesän kuumuudessa.

Majapaikkamme sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella viehättävällä pientalo-alueella. Ranskalaisella parvekkeella kukki kukat ja kaikkialla oli hiljaista. Majapaikkamme rouva oli tosin ehkä hieman turhankin reipas. Hän halusi välttämättä kastella huoneemme kukat, ja kantoi yhdelle kasville sisään uuden ruukunkin, vaikka nukuin samalla päiväunia peiton alla. Tilanne oli pääasiassa huvittava, sillä yleisesti ottaen ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

Juhannuksena kaipasin hetken suomalaista saaristomaisemaa, valoisaa kesäyötä ja kokkoa. Raskas alkuvuosi oli painanut mielessä jatkuvasti, mutta tuona hetkenä en olisi kuitenkaan voinut olla onnellisempi. Oli juhannusaatto ja istuimme pimenevää helteistä kesäiltaa pristinalaisen, pieniä persoonallisia baareja ja kuppiloita täynnä olevan, sivukadun varrella. Katu oli täynnä elämää: ympäriltä kuului iloista naurunremakkaa ja musiikkia. Ei voinut olla hymyilemättä.

Kuvia ei Pristinasta montaa ole. Joskus sitä on niin hetkessä kiinni, että on hyväkin unohtaa kamera kassin pohjalle. Pristinaan ja Kosovoon palaan kuitenkin useasti mielikuvissani uudelleen.

2 thoughts on “Kesämatkalla, osa 6 – Juhannus Pristinassa”

  1. Yhden päivän Prishtinassa viettäneenä, minulle kävi samoin. Onkohan minulla kolme kuvaa päivästä. Voin niin hyvin kuvitella tuon tilanteen kun majapaikkani emännän oli juuri sillä hetkellä tultava katselemaan ne kukat. Kuullostaa jokseenkin tutulle,
    Toivottavasti pääsen Kosovoon ja Prishtiinaankin taas pian.

  2. Kiva päästä kurkkaamaan, miltä Pristinassa näyttää! Kosovo on kiinnostanut jo pidempään, mutta vielä en ole päässyt siellä käymään. Kuvien perusteella Pristina näyttää hyvinkin balkanilaiselta 🙂 Osa kuvista muistuttaa Albanian Tiranaa ja osa Bosnia-Hertsegovinan kaupunkeja. Oi että, tuonne olisi joskus vielä päästävä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *