Eurooppa Makedonia

Kesämatkalla, osa 5 – Albaniasta Makedoniaan

Kolisevat junat, kesäyön pimeydessä tuikkiva tähtitaivas ja minibussien ajamilla syrjäisillä hiekkateillä vaihtuvat karunkauniit maalaismaisemat. Matkanteko Balkanin alueella on usein todella hidasta, ja ehkä juuri siksi siellä matkatessa tuntuu kuin aika jollain tapaa pysähtyisi. Matkaa tehdään etappi etapilta kaikessa rauhassa. Ensi kertaa matkasin läpi Balkanin junilla ja busseilla vuonna 2010 Istanbulista aina Pariisiin saakka. Toissa kesän matka oli toinen pidempi roadtrip osittain samoissa maisemissa, tällä kertaa reitti kulki Ateenasta aina Tbilisiin saakka. (Matkan edelliset osat löytyvät täältä.)

Matka Albanian Beratista Makedonian (eli nykyisen Pohjois-Makedonian, nimimuutos) pääkaupunkiin Skopjeen taittui kaiken kaikkiaan viidessä eri kulkuneuvossa. Aikaa kului koko päivä, vaikka matka oli vain reilu 300 kilometriä. Albanian ja Makedonian rajan ylitimme kävellen, sillä albaniaisen autokyytiläisten mielestä olimme ainoina ei-albanialaisina lähinnä epäilyttävä hidaste. Hiekkaiset sandaalit jalassa ja reput selässä ylitimme tuon vaatimattoman rajapisteen rajavartijoiden katsoessa meitä hieman huvittuneesti.

Ohrid-järven rannalla sijaitsevassa Struga-nimisessä kaupungissa vietimme iltapäivän Skopjeen lähtevää bussia odotellessa. Viehättävän kesäkaupungin keskustassa kulki kapea joki, jonka silloilta paikalliset lapset hyppivät uimaan kuumana kesäpäivänä. Joen varressa oli useampi ravintola, jonka varjojen alta pystyi seuraamaan jokirannan elämää. Joki johti peilityynelle järvelle, joka on suosiossa monien matkaajien keskuudessa. Kaunis se olikin – jos olisi ollut enemmän aikaa, olisimme lähteneet veneretkelle.

Skopjessa vietimme muutaman päivän. Skopje kaupunkina ei tehnyt kovin suurta vaikutusta. Se tuntui lähinnä hämmentävältä sekoitukselta sattumanvaraisia asioita. Keskustassa oli isoja näyttäviä, mutta melko kolkkoja bulevardeja. Siellä täällä oli pröysyjä patsaita, isoja siltoja ja suihkulähteitä ränsistyneiden rakennusten rinnalla. Kaupunkiin ei oikein tuntunut saavan minkäänlaista otetta, mutta voi olla, että olimme vain väärissä paikoissa.

Mieleenpainuvimmat hetket Skopjessa koimme melko vaatimattoman hostellimme pihapiirissä. Paikan omistaja kertoi pähkähulluja tarinoita omasta elämästään sekä välillä vakavoituen todeten kuinka haastavaa arki saattoi olla. Hän oli lähdössä autolla perheineen Kreikkaan rantalomalle. Sitä varten oli säästetty pitkään, joten iloa riitti lomaa odotellessa (maan keskipalkka miehen mukaan oli noin 250 euroa kuukaudessa.) Pihalla mekastivat perheen lapset ja iloinen naurunremakka kantautui kauas lähikortteleihin. Kello oli kahdeksan illalla ja mittari näytti asteita +28. Perheen mummo huuteli sukulaisilleen yläkerran parvekkeelta kädet viuhuen violetissa tukassaan, jotka oli sidottu päälaelle isolle sykerölle.

Aamulla kävelin hostellin keittiö-olohuone-yhdistelmän läpi. Rekkoja pitkiä matkoja ajavat kuskit olivat jo heränneet aamuvarhain ja jättäneet tyhjät kahvikuppinsa tiskipöydälle. Muuan mies nukkui yönsä olohuoneen puolella sohvalla, koska hänelle se riitti oman huoneen sijaan kuulemma vallan hyvin. Mies lähti töihin puku päällä kravatti kaulassa lopuksi pudistellen vielä sohvan vilttiä. Hän napsautti salkkunsa kiinni ja kertoi työskentelevänsä kuulemma parlamentissa. Mitenkäs muutenkaan.

4 thoughts on “Kesämatkalla, osa 5 – Albaniasta Makedoniaan”

  1. Kiva lukea Skopjesta, koska oon viime aikoina alkanut haaveilla Makedoniasta uuden Turku-Skopje lentoreitin myötä. Wizzairin lentojen hinnat ei päätä huimaa, joten kutkuttelisi lähteä katsomaan ja kokemaan palan Makedoniaa.

  2. Skopje kiehtoo nyt kun sinne pääsee suoralla lennolla suoraan Turusta ja varmasti myös aika edullisesti. Omalla listalla on myös kaikkien Balkanin maiden rastittaminen ja vasta alulla olen. Serbian Belgrad nähtynä, Kroatian Makarska riviera ja Kosovossa jopa neljä kertaa. Joten Macedonia calling !

  3. Ihanan kuuloista matkaamista. Skopje ja Makedonia kiinnostaa kovasti. Balkan on alueena niin ihana. Haluaisin matkustaa Bosniaan uudestaan. Kosovokin kiinnostaa ja Montenegron luonto olisi kiva nähdä rannikon sijaan.

  4. Makedonia onkin yksi niistä harvoista Balkanin maista, joka on minulta vielä kokematta. Kiva lukea tällaisia pieniä kokemuksia paikallisesta elämänmenosta, niistä saa aina ihan omanlaisensa kosketuksen kohteeseen ja kulttuuriin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *