Aasia Myanmar

Inle-järven taikaa

Aamuinen tunnelma oli maaginen, kun kapeanokkainen veneemme matkasi pitkin peilityyntä Inle-järveä. Aamun sinisen sävyt jatkuvat utuisina kuin maalaus ympäröiville kukkuloille. Aava ulappa sai välillä miettimään oltiinko järvellä vai merellä, onhan Inle-järvellä pituutta reilu 20 ja leveyttäkin yli 10 kilometriä. Pysähdyimme hetkeksi ja oli aivan hiljaista: vain lintujen äänet kantautuvat korviimme. Yhden jalan varassa melovat kalastajat taituroivat horisontissa akrobaattisesti verkkojensa kanssa.

Inle-järveä sanotaan Myanmarin kauneimmaksi ja yhdeksi kuuluisammaksi nähtävyydeksi. Järvi on tunnettu upeasta luonnostaan sekä kulttuurisesta monimuotoisuudestaan: se toimii kotona yli sadalle eri kansoja edustaville kylille. Kymmenisen kylää on rakennettu pelkästään veden päälle. Tätä nykyä paikka on yhdistelmä perinteistä elämänmenoa sekä turisteille rakennettuja nähtävyyksiä kuten käsityöpajoja. Onneksi vielä ensinnä mainittu vaikutti tunnelmaan vahvasti enkä ollut kokenut samankaltaista paikkaa Kaakkois-Aasiassa. Vietimme veneretkellämme kaiken kaikkiaan melkein 9 tuntia, joskin tuntui, että päivä kului kuin hujauksessa. Päivässä ehti nähdä vain pienen pintaraapaisun järven ainutlaatuisesta ympäristöstä.

Ensinnä suuntasimme kelluville puutarhoille, jotka olivat paljon suuremmat kuin mitä olin odottanut. Puutarhat oli rakennettu järven pinnalle ja ne kattavat jopa neljäsosan järven pinta-alasta. Puutarhoissa kasvatetaan erilaisia hedelmiä ja vihanneksia. Bambupaaluihin ankkuroidut puutarhat nousevat ja laskevat vedenpinnan mukaan. Viljelijöiden puuhia oli kiehtovaa seurata eikä kelluvien puutarhoiden hoito näyttänyt maailman yksinkertaisimmalta hommalta.

Aamuun sisältyi myös retken mietityttävin osuus nimittäin Kayan-heimon naisien tapaaminen yhdellä käsityöpajalla. Myanmarin itäisestä Kayahin provinssista kotoisin olevan heimon naiset ovat tunnettuja pitkistä kauloistaan, joita on venytetty vuosikymmeniä hämmästyttävän painavien renkaiden avulla. Renkaita käytetään sekä kauneuden että sosiaalisen arvostuksen vuoksi. Inle-järvellä naiset eivät ole omassa elinympäristössään mistä herääkin kysymys siitä kuinka vapaaehtoisesti he ovat siellä. Vaikka omia kaularenkaitaan ylpeänä esitellyt vanhempi rouva suorastaan vaati meitä ottamaan kuvan itsestään, tuntui siltä, että käsityöpajan aitamaisella kehikolla erotetussa nurkassa istuneet naiset eivät kaikki vaikuttaneet niin onnellisilta. Ainakin niiden muutamien lauseiden perusteella mitä heidän kanssaan ehdin vaihtaa. Naiset saavat kaularenkaitaan ja kudontataitojaan esittelemällä tulonlähteen, mutta kuka tietää millä hinnalla. Turismin varjopuolia kun löytyy aina.

Kierrokseen kuului myös Maing Thakin kylä, jossa pystyi ihailemaan vehreitä kukkuloita ja järvimaisemia pitkältä sillalta käsin. Pääsimme tutustumaan myös Hpaung Daw U-pagodaan, joka ei itsessään ollut niin ihmeellinen. Sen sijaan Indein kylän samanniminen pagoda oli hieno paikka. Tämä jäi mieleen ehkä eniten erilaisuutensa puolesta verrattuna kaikkiin niihin pagodoihin, joissa olimme käyneet. Sinne tänne levittäytyneet sadat isot ja pienet, eri materiaaleista valmistetut stupat muodostivat kuin pienen sokkelon ympärillemme. Indeinin satamassa sijainneet markkinat kuhisivat väkeä, mutta jatkoimme matkaa järven muihin osiin. Käsityöpajoista tutustuimme sekä lotuskukan varresta tehtävään silkki-pajaan Inn Paw Khonessa että pieneen tupakka-pajaan Nam Panissa. Tuotteiden taidokasta valmistusta oli mielenkiintoista seurata. Pajoissa tietty toivottiin, että kävijät ostaisivat jotain, mutta se ei ole ollut mikään velvoite.

Puolen päivän aikaan ajoimme aivan järven eteläkärkeen, pieneen jokiuomaan kylään, jonka nimeä en muistanut kysyä. Tunnelma oli rauhallinen, ja liikuimme veneellä vesiväylältä toiselle hiljaista paalupuiden varaan rakennettua kylää katsellen. Lounaaksi söimme paikallisen perheen tekemää ruokaa. Upea kattaus, ja samalla reissun paras ateria, tarjoiltiin perheen naapuritalossa. Äiti puhui vähän englantia ja kertoi heidän arjestaan. Elämä oli rakennettu veden päälle, ja kulkupelinä toimi vene. Kapeilla veneillä pääsi ahtaistakin vesiuomista. Syötyämme kävi käsky ottaa rennosti, ja pötköttelimme tovin lattialla isoilla tyynyillä. Lopuksi minulle tehtiin käsille ja kasvoille kuviot Myanmarissa laajasti käytetystä thanakasta, joka viilentää, hoitaa ihoa ja suojaa auringolta. Lounas kruunasi päivän, joka itsessään jo oli hieno kokemus.

Auringonlaskun aikaan haimme veneellä tavaramme Nyuang Shwen kaupungista ja ajoimme takaisin järvelle kohti auringonlaskua. Vanhanaikaista kalastustapaa koreilla akrobaattisesti esitelleet kalastajat ovat tuttu näky turisteille. Mutta näyttihän se hienolta. Poikaystäväni pyysi kokeilla painavaa koria ja koitti tasapainoilla sen kanssa mikä huvitti kalastajamiehiä kovasti.

Halusimme majoittua viimeisiksi öiksi järven rantaan. Olimme varanneet huoneen Inle-järvellä sijaitsevasta hotellista, mutta kuinka ollakaan saimme yllätykseksi (elämämme ensimmäisen) ilmaisen korotuksen ihan omaan järven rannalla olevaan mökkiimme. Heräsimme auringonnousuun, jota pystyimme ihailemaan omasta mökistämme sekä hotellin laiturilta. Kipusimme aamun sarastaessa portaat pienelle pagodalle, jossa pagodalla asustava koira lämmitteli aamuauringon ensisäteissä. Nukuin useat päiväunet ja lilluin vaahtokylvyssä. Yritin lukea kirjojani, mutta en pystynyt keskittymään, koska oli niin kaunista. Kolmen viikon matkamme Myanmarissa läheni loppuaan, ja se oli ikimuistoista päättää juuri Inle-järvelle.

Vinkkejä
•Veneretkiä kaupataan Nyuang Shwessa miltei jokaisessa kadunkulmassa. Me varasimme omamme PawPaw:lta, joka on pieni, paikallisen perheen luotsaama itsenäinen organisaatio (heidän toimipiste sijaitsee samannimisessä kahvila-ravintolassa). PawPaw toimii ruohonjuuritasolla tukien järven kyliä ja niissä asuvia ihmisiä erilaisin kehitysprojektein. PawPaw:n löytää esimerkiksi instagramista: pawpawmyanmar. Suosittelen lämpimästi.
•Baganista pääsee Inle-järvelle bussilla. Matka kestää noin kahdeksan tuntia. Yangoniin pääsee reilussa kymmenessä tunnissa. VIP-bussit ovat hyvin varusteltuja.
•Järvellä on aikaisin aamulla viileä, mutta päivällä kuuma, joten kerrospukeudu. Muista aurinkorasva ja hattu.

16 thoughts on “Inle-järven taikaa”

  1. Ihanat, tunnelmalliset kuvat ja mielenkiintoista tietoa! Jostain syystä muutamasta kuvasta tulee mieleen Nepalin maaseutu, vaikka ihan erilaisesta topografiasta ja kulttuurista onkin kyse! Myanmarin temppelit ovat kiehtoneet minua lapsesta asti. Loman päätös omassa järvenrantamökissä kuulosti aivan täydelliseltä!! Tulipas reissufiilis tästä. 😊

    1. Kiitos kommentista! <3 Nepalissa en ole käynyt, mutta voin hyvin kuvitella millaiset maisemat siellä olisivat. Viehätyin kovasti itse Inle-järven alueesta. Luonnonkauneutta riitti joka suuntaan, onhan järvellä kokoa. Reissun järvimökki maisemineen oli täydellinen kaikessa seesteisyydessään ja hiljaisuudessaan, yllätti odotukset monella tapaa- sitä on hyvä muistella. 🙂

  2. Isän toinen ihana postaus Inle järveltä ❤️
    Myanmar todella mietityttää, mutta niin pitää miettiä monen muunkin maan kohdalla kun alkaa omia eettisiä ja moraalisia arvoja pohdiskelemaan. Myanmar kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän. Te olette kyllä loistavia kuvan ottajia ja tunnelman luojia.

    1. Kiitos kauniista sanoista! <3 Myanmarissa, kuten monessa muussakin maassa, on hyvä ottaa etukäteen selvää asioista, niin pystyy tukemaan paikallisia mahdollisimman monella tapaa. Maa nousi omalla kohdalla yhdeksi Aasian suosikiksi, joten suosittelen lämpimästi.

  3. Upeita tunnelmallisia kuvia. Paljon tietoa maasta ja melkein kuvittelin itseni matkalle. Mielenkiintoinen kirjoitus. Kiitos!

    1. Kiitos paljon – kiva, että tykkäsit. 🙂 Inle-järvellä ja Myanmarissa yleensä riittää hienoja paikkoja. <3

  4. Kiinnostava postaus tosiaan, ja olet saanut tosi kauniita ja tunnelmallisia kuvia! Minua aina vähän rassaavat vastaavilla retkillä kauppojen ja pajojen kiertely ja kaikenlaisten esitysten katselu. Tuntuu nihkeältä olla ostamatta mitään tai antamatta rahaa, mutta ei myöskään ole järkeä hankkia sälää, jota ei tarvitse tai maksaa esityksestä, jota ei varsinaisesti ole ”tilannut” tai mennyt katsomaan. Jotenkin niistä tilanteista tulee monesti vähän vaivaannuttavia. Inle-järvelle ei vaan taida oikein helposti muuten päästä vierailemaan kuin ottamalla retken.

    1. Kiitos kommentista! Se on totta- välillä pajat tuntuvat puuduttavilta. Me kävimme vain muutamassa, ja nekin olivat lähekkäin, joten tuohon ei onneksi mennyt turhan paljon aikaa päivästä. Olimme myös pyytäneet etukäteen retken järjestäjää (pawpawmyanmar) välttämään liian turistisia paikkoja tai pajoja, joiden tavarat ovat jotain krääsää eivätkä paikallisesti tuotettuja. Onneksi myös noilla pajoilla ei tuputettu meille mitään, se olisi varmasti latistanut tunnelmaa. Järveä tosiaan ei oikein muuten pääse näkemään. Meillä oli kiva ja osaava kuski, ja onneksi vietimme useita hetkiä myös ihan järvellä kaukana rannasta lipuen maisemia katsellen. 🙂

  5. Inn dein pagoda oli kyllä erilaisuudessaan mykistävä, kannatti ehdottomasti käydä. Ja itse venematkakin kanavaa pitkin oli hieno. Tuo teidän vierailunne ja aterianne kyläläisten parissa oli varmasti upea elämys.

    1. Samaa mieltä! Tykkäsi pagodasta kovasti. Vierailu oli ehdottomasti yksi päivän parhaita kokemuksia. Paikkana ympäristö oli retken rauhallisin osuus siellä vähän syrjemmässä ja oli mukava vain katsella talosta luonnonkauniita maisemia kaikessa hiljaisuudessa. 🙂

  6. Kirjoitat tosi kauniisti Marttiina! Inle-järvi taisi jäädä kyllä Ngapalin lisäksi omaksi lemppariksi Myanmarissa. Siellä oli niin rento tunnelma. Ja ruoka oli ihan parasta. Noista kayan-heimon naisista, käsittääkseni täällä he ovat ihan vapaasta tahdostaan ansaitsemassa elantoaan, kun taas Pohjois-Thaimaassa he ovat pakolaisia ja heitä kohdellaan kuin eläintarhan eläimiä, eli siellä välttelisin. Korjatkoon joku jos olen väärässä.

    1. Voi kiitos Anna ihanasta kommentista. <3 Itsekin tykkäsin kovasti järvestä. Vaikkakin siellä on turisteja, riittää järvellä kokoa niin, että ei se meistä ainakaan vielä tuntunut mitenkään ruuhkaiselta. Luinkin samaa tietoa tuosta Pohjois-Thaimaan tilanteesta, kamalaa. Siihen nähden näillä naisilla on parempi tilanne. Joskin mietin, että vaikkakin olisivat vapaasta tahdosta siellä, niin kuinka hyvät työolot ovat siitä huolimatta. Varmasti optimaalisinta, jos heillä olisi mahdollisuus elää ja ansaita elantoaan omilla kotiseuduillaan. Kuten sanottu, nämä ei ole koskaan mitään yksinkertaisimpia asioita.

  7. Näyttää siltä, että jokainen turisti viedään täsmälleen samoihin paikkoihin. Minulla taitaa olla kuvia täsmälleen samoista naisista. 🙂 Inle on kyllä kaunis.

    Olisi pitänyt yöpyä järvellä, ehdottomasti. Oli virhe olla kaupungissa. Majapaikkanne näyttää mielettömältä.

    Nuo kalastajat ovat saavuttaneet aika myyttiset mittasuhteet – ja nykyään tulevat paikalle rahasta. Meille sanottiin, että heitä näkee tyyliin kaikkialla. Juu ei näe, jollei venekuski soita kaveriaan paikalle. 🙂

    1. Jep, paikat ovat monilla samoja. 😀 Toisaalta ihan hyvä, että järvellä on myös paikkoja, joihin turisteja ei viedä ja asukkaat saavat olla rauhassa. Järvi on myöskin todella iso, niin onneksi on mistä valita: me jätimme muutamia paikkoja pois ihan, että ehtisi olla paremmin niissä paikoissa missä kävi ja vain veneillä keskellä järveä ja jokisuistoja, ja katsella maisemia. Tuo majapaikka ylitti kyllä odotukset monella tapaa ja oli ihan mielettömän kaunis. <3 Se oli sivussa venekierroksen reitiltä, joten siinä pääsi näkemään myös palan järveä, joka olisi muuten jäänyt välistä. Me ei nähty noilla koreilla esiintyneitä kalastajia kuin vasta alkuillasta. Enemmänkin ihan oikeita kalastajia, jotka kalastivat yhtä lailla yhdellä jalalla meloen, mutta verkoilla, mutta ymmärrettävästi heitä ei halunnut mennä lähemmäs häiritsemään. 🙂

  8. Inle-järvi on tosiaan pala Myanmaria, jota ei kannata jättää näkemättä, jos sille suunnalle matkaa.
    Joku toinenkin matkablogi kirjoitti äskettäin noista pitkäkaulanaisista, mutta meille niitä ei esitelty marraskuisella kierroksellamme tuolla – ja varmaan siis ihan hyvä niin.
    Sen sijaan tutustuimme hotellimme yhteydessä olevaan kissakotiin, jossa osaltaan yritetään tuoda burmakissoja takaisin ”Burmaan”, josta ne jo ehtivät ilmeisesti hävitäkin.
    Jos jotakuta kissat kiinnostavat, niin ne löytyvät Inle Heritage -hotellista.
    https://meriharakka.net/2018/11/10/inle-heritage-myanmarin-upein-hotelli/

    1. Samaa mieltä, en jättäisi itsekään välistä. Onpa hienoa kuulla, että teillä tuo paikka oli jätetty lähtökohtaisesti pois kierrokselta. Kovasti se on itseä näin jälkikäteen arvelluttanut. Tuo kissakoti on ihan tuntematon juttu itselle- pitääkin käydä lukaisemassa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *