Aasia Kiina

Kun menee hermo – arjen haasteita Harbinissa

Siitä on kahdeksan kuukautta, kun saavuimme Harbiniin. Kaiken kaikkiaan Kiinassa on tullut täyteen jo reippaasti yli vuoden päivät. Harbiniin muutto ei tuottanut suuria vaikeuksia saati isoa kulttuurishokkia. Kiina oli jo meille maana tuttu, jonka lisäksi meitä on täällä kaksi: ilot, surut ja kaiken maailman arkiset haasteet ja kommellukset on helppo jakaa toisen kanssa. Sen sijaan pitkäaikaisempi sopeutuminen Harbiniin on ollut ehkä vaikeampaa kuin mitä osasin odottaa eikä sitä ole helppo itselleen myöntää. Reissussa ollessa sitä helposti etsii vastakohtia ja kontrasteja omaan arkeensa, mutta pidempään jossain ollessa tai asuessa alkaa luonnollisesti myös kaipaamaan omasta kulttuurista tuttuja asioita.

Kiinalaisia kaupunkeja vertaillessa Shanghai on mielestäni hyvin moderni ja monella tapaa länsimaalaisia vaikutteita omaava, itää ja länttä yhdistävä kaupunki. Shanghaista on helppo löytää kivaa tekemistä ravintoloista ja kahviloista puistoihin ja museoihin. Lisäksi katukuvassa, etenkin keskustassa, näkee paljon kirjoitettua englantia kauppojen nimistä aina ravintoloiden ruokalistoihin. Peking ja Hangzhou, itselleni seuraavaksi tutuimmat suurkaupungit, ovat hieman haastavampia toisin sanoen kiinalaisempia, mutta niistäkin löytää tarvittaessa länsimaalaiselle sopivia arjenpakopaikkoja.

Harbin on kaupunkina Kiinassa tunnettu etenkin jääfestivaalinsa ansiosta. Kaupunki on sijainniltaan kuitenkin aika syrjässä ja on tunnelmaltaan hyvin kiinalainen. Länsimaisia halpaketjuja ja luksusmerkkejä toki täälläkin riittää, mutta länsimaisen kulttuurin vaikutus ei ole muuten kovin voimakas. Toki se oli itselle tiedossa, mutta sen on tajunnut täällä vasta käytännössä. En väitä, että elo Shanghaissa saati muissa kaupungeissa olisi sen helpompaa, mutta Harbin on erottunut joukosta sillä kuinka kiinalaista kaikki voikaan olla. Paikallinen työkaverini haaveilee Shanghaihin tai Guangzhouhun muutosta, koska ”etelässä on kansainvälisempää.”

Myöskään katukuvassa ei paljon länsimaalaisia näy ja usein meille huikataankin kadulla moikat venäjäksi englannin sijaan. Englannilla Harbinissa ei pärjää mistä syntyy usein turhautumisen tunteita. Olemme yrittäneet treenata kieltä ahkerammin ja päivittäiset kaupassa, ravintolassa ja taksissa asioinnit sujuvat kyllä, mutta monimutkaisempi jutustelu ei luonnistu saati luetun kielen ymmärtäminen. Kun kaikki ympärillä on pelkästään vierailla merkeillä, vaatii jokainen juttu arjessa ylimääräistä ponnistelua. Usein mietinkin kuinka eri tavalla ymmärtäisin tätä kaupunkia ja sen ihmisiä, jos osaisin lukea kiinaa (tällä hetkellä osaan merkeistä vain ”ihmisen”, ”uloskäynnin” ja ”vuoren” mikä on hieman huvittava yhdistelmä.)

Kiinalaiset tavat myös ottavat päähän. Olen ollut aina luonteeltani rauhallinen, mutta täällä saatan kiukustua välillä nollasta sataan kuin mikäkin Pikku Myy. Ei ole kiva kohdata itsessään moista äkkipikaisuutta. Turha raivoaminen on mielestäni pelkkää ajanhaaskausta. Silti pulssi nousee väkisinkin, kun joku nakkaa edestäsi vihannestiskillä kesäkurpitsansa myyjälle tai menee pokkana tönäisten seisomaan millin päähän eteesi juna-aseman jonossa. Kiinalaiset eivät juuri jonottele, mutta se on näin täällä tapana. Yhtä lailla en totu koskaan kovaan huutamiseen (eli monien paikallisten tapaan puhua), sekopäiseen liikenteeseen, huonoon nettiin saati jatkuvaan syljeskelyyn (sitä pidetään täällä muuten terveellisenä.) Kiinalaiseen työkulttuuriin sopeutuminen nyt on oma lukunsa, ja nämä viimeksi mainitut asiat toki pätevät muuallakin kuin Harbinissa.

Huomaan myös kuinka vaikeaa on olla niin etäällä luonnosta. Kaupunkina Harbin on hyvin betoninen ja autoille rakennettu: jättimäisiä 30-kerroksisia tornitaloja piisaa joka ilmansuuntaan. Onneksi asumme joen läheisyydessä, jonne on mahdollista paeta liikennettä ja melua, mutta silti kaupungissa on melko etäällä toisistaan viihtyisiä puistoja ja muita viheralueita. Toki olen iloinen, että puistoja kuitenkin on ja kivoja sellaisia, ja tietty talvi tekee kaiken normaalia harmaammaksi. Onneksi kaupungin värimaailma muuttuu koko ajan taas vehreämpään suuntaan kevään koittaessa.

Jos olisin ollut täällä yksin, niin olisin varmasti jo lähtenyt maitojunalla kotiin. Luultavasti nauran ja huokaisen helpotuksesta näille arjen haasteille myöhemmin. Täällä on kuitenkin myös paljon hyvää ja sellaisia asioita, joita varmasti tulen kaipaamaan Aasiassa asumisesta. Ulkomailla ja vieraassa ympäristössä tulee kaikenlaisia haasteita väkisinkin vastaan.

Onko sinulla kokemuksia ulkomailla asumisesta? Mikä on ollut mielestäsi haastavinta?

14 thoughts on “Kun menee hermo – arjen haasteita Harbinissa”

  1. Mulla on 3 kuukauden kokemus Shanghaista (+monen monta matkaa vuosien varrella ympäri Kiinaa ja myös 5 kk Seoulissa) ja kyllä nää tunteet on helppo tunnistaa! Oon aina haaveillut pidemmästä asumisesta Kiinassa, haluaisin oikein kunnolla haastaa kulttuurishokin ja katsoa hukkuisko sitä ihan kokonaan menemällä sinne syvään päähän 😊

    1. Ah tiedät hyvin siis mistä puhun. 😀 Kaikessa on puolensa- täälläkin olemisessa. Näin kevään koittaessa (kääk anteeksi hitaasta kommenttiin vastaamisesta muuten) näyttää kaupunki ihanalla tavalla taas erilaiselta, ja kuten sanottu on paljon hyviäkin puolia näinkin erilaisessa ympäristössä olemisessa. Me mennään muuten Souliin ekaa kertaa ensi kuussa- odotan kovasti! ^_^

  2. Onhan se tietysti aikamoinen kulttuurishokki muuttaa Kiinaan ummikkona. Turhautuuhan siinä väkisinkin. Ise olen asunut vain eurooppalaisissa kaupungeissa ja niin lyhyitä aikoja ettei koti-ikävää ole vielä päässyt syntymään.

    1. On ehdottomasti. Haastava, mutta myös palkitseva kokemus. Tuleepahan arvostettua erinäisiä juttuja kotoa ihan uudessa valossa. 🙂

  3. Kyllä on kokemusta ja jokseenkin ymmärrän turhautumisesi. Vaikkakin omasi on varmasti eri luokassa kuin minun, sillä olen sentään englantia puhuvassa maassa. Täällä on todella paljon aasialaisia ja meksikolaisia, ja alkuun koin hankalana soitella paikkoihin sillä en meinannut ymmärtää mitä kysyttiin. Ja sitten kysyttiin sellaisia asioita joita en varautunut antamaan, numeroita ym. jotka ei olleetkaan käsilläni. Sellainen arkipäivän byrokratia tuntui alkuun ahdistavan.

    Olipa mielenkiintoista lukea elämästä siellä. Esimerkiksi tuo syljeskeleminen, en ollut koskaan kuullutkaan tuollaisesta tavasta. Tsemppiä sinne arkeen!

    1. Juurikin se arkipäivän byrokratia on monesti semmoinen missä turhautuu ja tuntuu avuttomalta. Kaikesta onneksi selviää, suomalaisella sisulla vai mitenkä se oli. 😀 Kiitos kommentistasi muuten. <3 Syljeskeleminen on yleinen tapa, joskaan sitä ei onneksi kaikki tee. Olen lukenut, että osa ei pidä sitä enää Kiinassa soveliaana, vaikkakin terveysuskomukset pysyvät tiukassa.

  4. Voin kuvitella, että noin erilaiseen kulttuuriin ja ympäristöön sopeutumisessa on omat haasteensa. Varmasti enemmän, mitä itsellä Hollannissa. Olin sitä paitsi vaihdossa, mikä on varmaan helpoin tapa asua ulkomailla. 🙂 Hollannissa otti päähän paikallisten tylyys ja töksäyttely ja myös jotkut törkyiset kämpät, joissa opiskelijat asuivat – ne ei olisi menneet Suomessa läpi. Uskon kyllä, että tosiaan oman helpotuksensa toisi tietynlainen tuttuus ja länsimaisuus sen kaiken erilaisuuden keskellä, siinä ei ole mitään väärää että sitä ikävöi. Mutta varmasti myöhemmin tämä Harbinin aika muistuu mieleen todella antoisana ja mielenkiintoisena aikana.

    1. Oho. Enpä tiennytkään, että Hollannissa voi tulla tuommoista vastaan. Mutta niin se on, että arki on aina arkea. Vaihtoon lähteminen on ihan mahtava mahdollisuus lähteä melko helposti ulkomaille. Itse ei tullut koskaan hyödynnettyä… Aika Harbinissa, Kiinassa ja Aasiassa ylipäänsä tulee olemaan jälkikäteen ja jo nyt ikimuistoista, se on ihan totta. Vaikka niitä tuttuja juttuja usein kaipaakin… 😄😅 Onneksi nyt kesällä on elo helpompaa.☺️

  5. Ulkomailla asumisesta ei ole kokemusta ellei kuukauden kielikurssimatkaa Brightonissa lasketa. Yksi syy, miksen ole vielä Kiinassa käynyt, on juurikin kieli ja se että siellä on katukyltit, ruokalistat ja kaikki kiinaksi. Tiedän, että multa menisi hermo jos en tietäisi mitä olen tilaamassa. Olen kuullut myös jonoissa etuilusta, syljeksimisestä ym. tavoista jotka eivät kuulosta kovin mukavilta. Reilun kuukauden kuluttua olen viisaampi Kiinan suhteen, kun menen sinne ensimmäistä kertaa. Kohteena Peking, joka taitaa olla kansainvälisempi kuin Harbin?

    1. Hermohan siinä juu helposti menee.😬 Ja juuri itselle vieraat maan tavat ovat välillä haastavia omaksua. Mutta erojakin on kaupunkien välillä, ja etenkin kaupungin ja maaseudun välillä. Ja ystävällisiä ihmisiä löytyy onneksi aina kaikkialta kielimuurista huolimatta.☺️ Toivottavasti Pekingin matka oli onnistunut!

  6. Ei nyt tietenkään saisi naureskella noille sun kohtaamillesi vastoinkäymisille, mutta kun ne ovat niin tuttuja. Joka kerta kun Kiinassa käyn, ärsyynnyn juuri samoista asioista. Huudetaan, syljetään, tönitään, ollaan tahallisen töykeitä, ei jonoteta, ei haluta palvelle ja ollaan avoimen rasistisia. Tekisi tosiaan mieli taantua samoille tavoille…

    1. Kyllä niihin on ihan hyvä pakko välillä suhtautua huumorilla…😬😅 Palvelukulttuuri ja tavat ovat kovin erilaisia mihin on tottunut, mutta onneksi on poikkeuksiakin.

  7. Olipa mielenkiintoinen postaus! Kiitos – jään seuraamaan blogia. Täällä Havaijillakin välillä turhauttaa, mutta ei ihan noin räikeät asiat 🙂

    1. Kiitos (viimein!) kommentista.☺️ Joo Kiina on kyllä kontrasteja täynnä. Kiva seurata teidänkin elämää Havaijilla.😍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *