Aasia Myanmar

Yangon – sykkivä suurkaupunki tropiikissa

On hämmentävää miten yhtenä hetkenä sitä on tien päällä ja toisena taas tutuissa ympyröissä kotona. Kolme viikkoa Myanmarissa eli entisessä Burmassa hurahti hetkessä, vaikka samalla tuntui, että loma oli todella pitkä ja arjesta nollaantuminen onnistui paremmin kuin hyvin. Päällimmäisenä tunteena matkan jälkeen on onnellisuus kaikesta siitä mitä saimme kokea ja näkeä. Kiinan eteläinen naapurimaa ja Kaakkois-Aasian kenties vähiten tunnettu maa on paikkana upea ja ihmeellinen, ja nousi omalla kohdallani yhdeksi Aasian suosikkimaaksi.

Menneinä vuosikymmeninä hyvin eristynyt ja kovia kokenut maa on viime vuosina avautunut hiljalleen matkailulle kasvattaen kovaa vauhtia suosiotaan. Myanmar onkin kokonsa puolesta suuri ja nähtävää riittää. Matkustaminen paikasta toiseen on hyvin hidasta, mutta sen arvoista – maa on täynnä kulttuuria, luontoa ja vielä monia tuntemattomia helmiä. Samalla on tärkeä muistaa kuinka laajasti esillä ollut rohingya-muslimivähemmistön tilanne on edelleen lohduton ja kamala. Maahan matkustaminen eettisyys on ollut luonnollisesti myös tapetilla, ja moni miettii lähteäkö. Itse en lähtökohtaisesti usko yksittäisten maiden boikotointiin. Myanmarin tilanteen kohdalla kyseessä ovat hallinnon toimet, joihin paikalliset eivät voi vaikuttaa.

Myanmar on köyhä maa, joka on vahvasti riippuvainen turismista. Mikäli kaikki lopettaisivat sinne matkustamisen, olisi tilanne katastrofaalinen. Tärkeintä onkin tuoda epäkohtia esille, valita kohteensa tarkasti ja tukea paikallisia, jotta rahat eivät mene armeijan taskuun. Monissa käymissämme paikoissa oli lisäksi paikallisia yhteisöjä ja perheitä tukevia itsenäisiä hankkeita ja organisaatioita. Paikallisten halu ja toivo parempaan tulevaisuuteen etenkin syrjäisemmillä ja köyhemmillä alueilla on vahva. Lisää hyvää pohdintaa Myanmariin matkustamisesta ja siihen liittyvistä eettisistä seikoista löytää esimerkiksi täältä Muuttolinnun Annan kirjoittamana.

Takaisin Yangoniin. Myanmarin suurkaupunki Yangon oli matkamme alku- ja lähtöpiste. Vietimme kaupungissa kaksi kokonaista päivää. Yangonissa asuu yli seitsemän miljoonaa ihmistä eli vilskettä ja vilinää riittää aasialaisen suurkaupungin tapaan. (Harva muuten tietää, että Yangon ei ole enää maan pääkaupunki – Myanmarin sisäosassa sijaitseva autioksi kummituskaupungiksikin kutsuttu Naypyidaw on maan hallinnollinen pääkaupunki.)

Yangon jakaa kaupunkina mielipiteitä, mutta itselleni se oli pitkän kiinalaisen talven jälkeen kuin energiaa antava piristysruiske. Trooppisissa suurkaupungeissa on jollain tapaa omaa mystinen, kutkuttava tunnelma. Kaupunkina Yangon on värikäs, äänekäs ja erilaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia täynnä. Downtownin vilkas markkinaelämä tarjosi virikkeitä kaikille aisteille. Parasta Yangonissa olikin kävellä päämäärättömästi ympäriinsä ja välillä hypätä taksin ja ajaa seuraavaan kaupuginosaan. Keskipäivän kuumuudessa oli paras vetäytyä varjoon vilvoittelemaan ja juomaan kylmää jääkahvia tai virkistävää sokeriruoko-juomaa.

Kulttuurin puolesta vaikutteita tuntui olevan niin Intiasta, Kiinasta kuin Thaimaastakin. Yangonin vihreys yllätti – kasveja ja kukkia oli siellä sun täällä söpösti koristamassa niin hienoja kuin vaatimattomiakin asumuksia. Harbinin harmauden jälkeen tuntui kuin silmät olisivat sokaistuneet kaikista niistä kasveista, kukista, puista ja puistoista, joita näimme. Kandawgyi-järvi ja sitä ympäröivä puisto oli kuin paikallisten Töölönlahti täynnä vehreyttä ja kesäpäivästä nauttivia paikallisia.

Yangonin tunnetuin nähtävyys, osittain remontissa ollut, Shwedagon pagoda hallitsee monesta paikasta kaupungin siluettia kohoten majesteettisen ylväänä ja kultaisena suurena pyramidina rakennusten yläpuolelle. Kävimme siellä alkuillasta, jolloin ei ollut liian kuuma; joskin saimme ihailla pagodaa useaan otteeseen kaukaisuudesta etenkin illan pimetessä ja rakennuksen kimaltaessa pimeydessä.

Suosikkihetkiäni Yangonissa vietetyissä päivissä olivat auringonlaskut, jolloin istuskelimme muutamissa rennoissa kattobaareissa. Paahtavan päivän korvasi trooppinen lempeän lämmin ilta ja auringonlasku värjäsi taivaan oranssin vaaleanpunaiseksi. Suurkaupungin rakennusten katot ja niiden väleistä kohoavat vehreät palmut ja muut puut avautuivat kuin loputtomaksi mereksi ympärillemme. Korvia huumaava sirkkojen ja lintujen siritys sekoittui kauas kantautuviin suurkaupungin ääniin. Oli ihana olla jälleen vapaana tien päällä ja havaita miltä maailma näyttää oman arjen ulkopuolella.

Käytännönvinkkejä Yangoniin:
•Varaa mukaan käteistä, kortti käy melko harvassa paikassa. Useista automaateista pystyy nostamaan kerralla enintään 300,000 kyatia eli noin 170 euroa.
•Pukeudu uskonnollisiin kohteisiin asianmukaisesti olkapäät ja polvet peitettyinä. Muutenkin paikallisia kunnioittava konservatiivisempi pukeutuminen on suositeltavaa.
•Varaudu Yangonin ruuhkiin etenkin klo 16-19 välillä välttämällä autolla liikkumista tai varaamalla reilusti aikaa paikasta toiseen siirtymiseen.
•Yangonista on runsaasti bussiyhteyksiä eri paikkoihin. Liikuimme paikasta toiseen pelkästään maateitse. Eri yhtiöiden ns. VIP-bussit ovat hyvin varusteltuja, edullisia ja tilavia.

2 thoughts on “Yangon – sykkivä suurkaupunki tropiikissa”

  1. Meillä oli yksi päivä Yangonissa aikaa, eikä siinä vaiheessa matkaa enää hirveästi jaksettu kierrellä nähtävyyksiä. Tuolla pagodalla käytiin pyörimässä. Mielellään olisin viettänyt toisenkin päivän! Tykättiin muutenkin Myanmarista tosi paljon, mitä nyt turistimäärät joissakin kohteissa oli vähän liikaa, mutta lähdetään uudestaankin. Seuraavalla kerralla haluaisin kierrellä vähemmän tunnettuja paikkoja ja poiketa siltä tallatuimmalta polulta.

    1. Joo Yangonissa oltaisiin vietetty itsekin muutama päivä lisää. Ja ylipäänsä Myanmarissa: tuntuu, että siellä on niin paljon nähtävää ja onneksi vielä paikkoja, joissa ei ole samanlainen turistimäärä kuin monissa muissa Kaakkois-Aasian kohteissa. Harmi ettei asuta etelämpänä Kiinassa, olisi paljon helpompi lähteä uudelleen. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *