Ateena Eurooppa Kreikka

Kesämatkalla, osa 1: Kaikki alkaa Ateenasta

Eletään viime vuoden kesää, kesäkuun alkua 2017. Kylmä sade vihmoi Kauppiaskatua, kun kävelimme hyisessä vastatuulessa kahden reppumme kanssa kohti Turun linja-autoasemaa ja Helsinki-Vantaan lentokenttää. Mittari näytti kolmeatoista plusastetta. Takana oli elämäni raskain talvi ja kevät, ja tuntui siltä ettei olisi parempaa hetkeä vaihtaa maisemaa.

Edessä oli kuusi viikkoa tien päällä käsimatkatavaroihin mahtuvien reppujemme kanssa. Muu omaisuutemme oli pienessä kellarikomerossa. Koti oli nyt tien päällä. Reitin lähtöpaikkana toimi Kreikan pääkaupunki Ateena. Matkamme kulkisi Ateenasta Korfun saaren, Albanian, Makedonian, Kosovon, Bulgarian ja Turkin kautta Azerbaidžaniin, Armeniaan ja Georgiaan, aina Kaukasuksen vuorille asti.

Ensimmäiseen reissuaamuun heräsimme Ateenassa. Aurinko paistoi sisään lasisista parvekkeen ovista. Ilmassa tuoksuivat kukat ja appelsiinit, oikea kesä. Ateena ei ollut minulle entuudestaan tuttu kaupunki. Poikaystäväni oli onnekseni vanha Kreikan asiantuntija, joten pääasiassa vain seurasin häntä, nollasin ajatuksiani ja nautin olostani. Olin kuullut Ateenasta ennakkoon kieltämättä hieman ristiriitaisia kommentteja. Toisaalta minua on aina kiinnostanut paikat, joissa on luonnetta ja kontrasteja. Ateenasta niitä löytyi – kaupunki oli yhdistelmä vanhaa ja uutta, värikkään äänekästä ja ränsistynyttä sekä seesteisen rauhallista ja hillittyä.

Majapaikkanamme toimi ränsistynyt Almodóvar-elokuvien henkinen hotelli. Hotellin oven meille tuli keskellä yötä avaamaan sen kreikkalainen vanhempi työntekijä, joka näytti aivan Rölliltä. Siis prikulleen siltä lapsuuden tv-sarjasta tutulta peikosta. Hän ei paljoa jutellut noina päivinä, lähinnä mumisi ja välillä hymyili, pelaili itsekseen korttia. Ei Röllissä mitään vikaa ollut, eikä itse hotellissakaan (vaikka huone itsessään oli aika ”rosoinen.”) Ylimmän kerroksen huoneen parvekkeella kelpasi nauttia aamiaiseksi lähikuppilasta haetut jääkylmät kreikkalaiset frappe-kahvit, ja luonnonjugurttia pähkinöiden ja hunajan kera. Alkuiltojen budjetti-reissudrinkkinä toimi euron valkoviini yhdistettynä soodaveteen ja jäihin.

Hotellimme sijaitsi hieman pahamaineisella Omonoian alueella, mutta emme olleet koskaan kovin myöhään liikkeellä eikä olo näin ollen tuntunut missään vaiheessa turvattomalta. Päivisin kaduilla oli normaalia kaupunkielämän sykettä. Lähikulmilta löytyi myös yksi reissun parhaimpia ravintolaelämyksiä: vanha 1900-luvun alusta toiminut paikallinen kortteliravintola, joka tarjoili suussa sulavaa moussakaa ja muita kreikkalaisia herkkuja. Persoonallisten ravintoloiden ja baarien lisäksi Ateenasta löytyi loputtomasti pieniä katuja ja kujia, joita kuljeskelmalla ja ihailemalla sai kulumaan useamman tunnin.

Akropolillakin kävimme, mutta emme menneet alueelle, johon vaadittiin sisäänpääsymaksua. Tyydyimme ihailemaan paikkaa lähikukkuloilta käsin. Plakan kaupunginosan viehättävissä kortteleissa olisi viihtynyt pidempäänkin. Kaupunkeja on mielestäni parasta tutkia jalan, mutta Ateenassa oli pakko hiljentää tahtia. Helle oli polttavan paahtava eikä tuulesta ollut tietoakaan. Iltaisin kadut heräsivät eloon lämpötilan laskiessa hieman miellyttävämmäksi. Silloin oli kiva vain istuskella terasseilla ja seurata paikallisten elämää.

Viimeisenä Ateenan iltana kipusimme Lycabettus-kukkulan huipulle. Hikipisarat valuivat pitkin otsaa ja selkää, ja hetken mietin oliko hommassa mitään järkeä. Onneksi oli, sillä huipulta avautuivat mitä huikeimmat näkymät Ateenan yli. Kaupunki näytti valtavalta ja sitähän se onkin. Olin nähnyt siitä vain pienen murusen. Vatsanpohjassa oli perhosia; matka oli vasta aluillaan ja tuntui siltä, pitkästä aikaa, että kaikki oli sittenkin mahdollista.

6 thoughts on “Kesämatkalla, osa 1: Kaikki alkaa Ateenasta”

    1. Kiitos kommentista.☺️ Ateenaan menisin itsekin mieluusti uudemman kerran!

  1. Ateenassa käynnistä on aikaa noin 35 vuotta. Pitäisi kyllä mennä uudelleen….:) Me kävimme silloin itse akropolilla mutta emme äkänneet nousta ihailemaan kaupunkia ja kukkulaa toisilta kukkuloilta. Teillä onkin tainnut olla mielenkiintoinen kuuden viikon seikkailu! Ainakin kohteet kuulostaa siltä.

    1. Vau! Voin kuvitella, että kaupunki on ollut tuohon aikaan vähintääkin yhtä kiehtova. ☺️ Seikkailu reittimme oli tosiaan. Ja juuri sopiva pituus tuommoiselle matkalle, ei tarvinnut liikaa hötkyillä, vaikka toki muutamissa paikoissa olisi viihtynyt vieläkin pidempään. 🙂

  2. Olen Ateenassa käynyt noin kymmenen kertaa, ja se on aivan suosikki kaupunkini! Olen Ateenassa ollut myös opiskelemassa 🙂 Ateenassa vain on kaikkea! Tän postauksen takia tulikin kova tarve päästä sinne uudelleen. Kuulostaa ihan mahtavalta tuo teidän matkareitti! 🙂

    1. Vau! Onpa mielenkiintoista kuulla; Ateenassa asuminen on varmasti ollut upea kokemus.😍 Ja muutenkin noin monta kertaa kaupungissa ja pitkä aika siellä on varmaankin luonut kaupunkiin ihan omanlaisensa kiintymyksen ja suhteen siihen.☺️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *