Aasia Harbin Kiina

9 x viimeisin – hetkiä Harbinista

”Päiväni murmelina, niin kuin siinä elokuvassa,” vastasin ystävälleni, joka kysyi millaista tämän hetkinen arkemme on Kiinassa. Viittasin tarkemmin kyseisen elokuvan juoneen, jossa tympeää sääankkuria näyttelevä Bill Murray jumittuu elämään samaa päivää yhä uudelleen. Toisin kuin leffassa, näen omalla kohdallamme päivien samankaltaisen toistumisen positiivisena asiana: tasainen arki rullaa, on aikaa rauhoittua kotona ja tehdä asioita, joista tykkää omassa aikataulussa. Työkaverini sanoi, että talvisin harbinilaiset ovat ikään kuin talviunilla täällä pohjoisessa. Pimeänä vuodenaikana on kohtuullista vaatia itseltään vähän vähemmän ja ottaa rauhallisesti. Ajatuskin juoksee paremmin, kun on aikaa tehdä – ja olla tekemättä.

Tässä muutama huomio päivistämme.

Viimeisin ruoka: korealaisen bibimbap-kulhollisen lisäksi toinen suosikkimme lähikorttelien tarjonnasta on kiinalainen halal-ravintola. Joka annokseen erikseen käsintehdyt nuudelit ovat parhaita mitä olen maistanut. Kuvan juoma on timanttinen päärynälimu. Missä päin tahansa Kiinaa olemme muuten olleet, voi halal-ravintoloiden tarjontaan luottaa. Kyseiset paikat tunnistaa omasta merkistään.

Viimeisin juoma: kuuma vesi. Kiinalaisen lääketieteen mukaan kuuman veden juominen on yhteydessä terveenä pysymiseen. Ihmettelin yli vuosi sitten Kiinaan tullessamme kyseistä tapaa (kylmä vesi ei tule kysymykseenkään), mutta näin talven tullen olen ottanut kuuman veden juomisen itsekin tavaksi. Töissä meillä on vesiautomaatteja, joista saa lämmintä tai kuumaa vettä.

Viimeisin kirja: reissaaminen ei ole ainoastaan fyysistä vaan myös henkistä. Kirjoja lukemalla olen päässyt viime aikoina nojatuolimatkalle muun muassa Etelä-Koreaan, Japaniin, Afrikkaan ja Etelä-Afrikkaan. Mia Kankimäen ”Naiset, joita ajattelen öisin” on ihana kirja ja matkakertomus, joka samalla johdattaa lukijan rohkeiden naisseikkailijoiden reissuihin ja elämään satojen vuosien päähän. Muita viime aikoina luettuja suosikkejani ovat Yaa Gyasin ”Matkalla kotiin”, Kyung-sook Shinin ”Pidä huolta äidistä” sekä Kyllikki Villan ”Vanhan rouvan lokikirja.” Lukemisen kaukana ja tien päällä tekee mahdolliseksi iPad sekä Storytel-tili ja Varsinais-Suomen sähköiset kirjastopalvelut.

Viimeisin ohjelma: Eränkävijät. Myönnän, en olisi alkanut välttämättä katsomaan tätä Suomessa, mutta kuinka eksoottiselta käsivarren erämaa-maisemat näyttävätkään täältä käsin; hyvää lievitystä Suomen luonto-ikävään. (Minusta on myös tullut Äijä-koiran fani.) Oleellisimpana syynä ohjelma toimii ilman Kiinassa vaadittavaa VPN-yhteyttä. Silloin kuin VPN-yhteys toimii, on tarjonta monipuolinen Netflixistä alkaen. Silloin, kun se ei toimi (eli melko usein), ovat vaihtoehdot rajatut pääasiassa YLE Areenan ulkomailla näkyviin ohjelmiin.

Viimeisin ostos: vaatteita saati muita asioita ruokaa ja muita välttämättömyyksiä lukuun ottamatta ei tule juuri ostettua. Tarjontaa kyllä riittää. Taobao-aplikaation avulla voi tilata mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Ilmat ovat kylmenneet huomattavasti. Aamuisin saattaa olla tällä hetkellä -15 astetta, vaikka lunta on satanut vain kerran; se lumi, josta puhuin jo täällä. Toisin sanoen ostimme molemmille toppahousut. Housut eivät ole markkinoiden cooleimmat, mutta eipä tarvitse aamuisin miettiä tuleeko töihin kävellessä kylmä. Parasta.

Viimeisin onnistuminen: töissä. Melkein joka päivä eli silloin, kun lapset oppivat uusia asioita. Lisäksi jokainen onnistunut pieni kommunikointi-tilanne kiinaksi työpaikan ulkopuolella on aina eteenpäin vievää ja tuo paikallisen kulttuurin hitusen lähemmäs omaa elämää.

Viimeisin vastoinkäyminen: vieras kulttuuri voi väsyttää, ja koti-ikävä saattaa iskeä yllättävissäkin tilanteissa. Arjessa asioiden hoitaminen voi kestää kauan. Kylpyhuoneemme ovenkahva oli irti yli kolme kuukautta ennen kuin vuokranantajamme sai sen korjattua. Kannattaa siis aina itse tehdä kaikki mihin vain kykenee.

Viimeisin urheilusuoritus: paikallisen kuntosalin korkkaus vähän jännitti. Mietin aluksi tuijottavatko kaikki sporttailevaa länsimaalaista. Ehkä vähän tuijottivatkin, sillä Kiinassa ei ole tapana hikoilla naama punaisena. Osa saattaa tulla salille farkuissa pääasiassa hengailemaan ja räpläämään puhelintaan.

Viimeisin matka: Liaoningin maakuntaan Shenyangiin. Haaveilen Dalianin kaupungista, ja aavan meren näkemisestä (josta pääsisi myös meriteitse sinne Etelä-Koreaan) ja jostain vuoripatikoinnista. Mutta vasta keväämmällä. Reilun kolmen tunnin matkan päässä Qiqiharin lähistöllä olisi mahdollisuus päästä uiskentelemaan kuumiin lähteisiin. Se voisi olla täydellinen pakkaspäivän retki. Katsellaan, murmeli-päivä kerrallaan.

4 thoughts on “9 x viimeisin – hetkiä Harbinista”

  1. Ehkä se paras elämä onkin sitä ettei ole suuria iloja eikä varsinkaan suruja. Jokainen päivähän on kuitenkin mielenkiintoinen oudossa kulttuurissa. Nuo kuumat lähteet kuulostavat luksukselta, juuri sopiva talvipäivän viettotapa.

    1. Hyvin sanottu, juurikin niin. ☺️ Totta sekin, että vieraassa kulttuurissa eläminen tuo jokaiseen päivään hieman erilaista meininkiä. Kuumat lähteet kiinnostavat kovasti, pelkään vain kuinka täynnä se on kiinalaisia…😅

  2. Onpa hauskaa lueskella näitä yksityiskohtia arjestanne. ps. Ja sen verran kiinalaisia olen tavannut ja siellä matkustellut, ettei tuo kuntosalikulttuurikaan ihmetytä 😀

    1. Kiva kuulla!☺️ Joo täällä tuo puhelimen kanssa räpeltäminen on kyllä ihan omissa sfääreissään…😅 Ja se, että kaikki tehdään kaikkialla vähän omalla tavalla, ja se voi olla mitä vaan.😄

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *