Aasia Harbin Kiina Matka

Viikonlopuista Harbinissa

Lokakuun viimeisenä lauantaina satoi Harbinissa ensilumi, samana päivänä kuin kotona Suomessa. Lumi suli yhtä nopeasti kuin satoikin, mutta oli mieltä lämmittävää ajatella, että ehkä nämä kaksi paikkaa jakoivat osan ensilumen hiutaleista.

Samaisena päivänä havahduimme siihen, että takana oli kolme kuukautta uudessa kotikaupungissamme, ja kaiken kaikkiaan kahdeksan Kiinassa vietettyä kuukautta. Arki on arkea siinä missä muuallakin, mutta mistä kuluneet viikonloput ovat täällä Koillis-Kiinassa koostuneet?

•Hitaista aamuista: vaikka kello ei soikaan, herättää sisäinen kello usein samoihin aikoihin kuin työaamuina. Aamut tuntuvat luksukselta ilman aikataulua, jolloin lukemiselle ja musiikin sekä podcastien kuuntelulle tuntuu olevan ruhtinaallisesti aikaa. Aamiainen on meillä aina sama: kaurapuuroa (ei voittanutta) marja- tai aprikoosihillolla ja pala leipää. Harbin on siitä erityinen paikka, että venäläisistä vaikutteista johtuen kaupungista löytää ihan oikeaa leipää. Ei mikään itsestäänselvyys Kiinassa. Viikonloppuisin on myös aikaa hyvälle kahville, jota ostimme paikallisesta Ikeasta, kiitos Ruotsi (ja poikaystävä, kun keität aina niin hyvää kahvia).

•Pitkistä kävelyistä: missä tahansa elää tai matkustaa, saa ympäristöstä eniten irti kävelemällä. Päämäärätön haahuilu johdattaa usein myös paikkoihin, joita ei olisi muuten tullut löytäneeksi. Kiinalainen ajokulttuuri on kaistapäistä, joten välttelemme ruuhkaisia teitä ja isoja risteyksiä, sillä autoilijoita ei todella kiinnosta pysähtyä. Hyvä taktiikka on seurata paikallisia katuja ylittäessä. Lempikävelypaikoikseni ovat muodostuneet Songhua-joen ranta, isot puistot, kaupungin hiljaiset sivukadut sekä keskustan autoton kävelykatu. Keskuskadun kupeesta sijaitsevasta kauppahallista löytyi kiinalaisten herkkujen lisäksi venäläistä suklaata ja irtokarkkeja.

•Leffoista: ei irtokarkkeja ilman leffoja. Kiinalainen leffateatteri on vielä kokematta, sillä kiinalaisen TV:n suoratoistovalikoima englanninkielisine elokuvineen on yllättävän monipuolinen. Valikoimasta löytyi myös muun muassa Mies vailla menneisyyttä ja Le Havre, mutta valitettavasti kiinaksi dubattuna. Syksyn elokuvaklassikoihin on meillä kuuluneet muun muassa Uneton Seattlessa ja Kun Harry tapasi Sallyn; listalla odottaa vielä Casablanca ja Tuulen viemää.

•Siivoamisesta: siivoaminen on helpoin ja nopein tehdä aamupäivisin. Pyykinpesu on Kiinassa oma lukunsa: vesi pitää laskea pesukoneeseen itse (ja myös valuttaa ulos), ja jokainen vaatekappale puristaa pesun jälkeen käsin liiasta vedestä, jotta kuivausrumpu ei hajoa. Homma käy salitreenistä etenkin lakanoiden ja pyyhkeiden kohdalla.

•Kiireettömistä kahvihetkistä: monet kiinalaiset rakastavat amerikkalaisia ketjuja kuten Starbucksia, ja niitä näkyykin katukuvassa runsaasti. Itseäni nämä paikat eivät henkilökohtaisesti juuri kiinnosta, mutta onneksi olemme löytäneet useita pieniä ja persoonallisia paikallisten pitämiä kahviloita. Viime viikon lauantaina istuimme muutaman tunnin pienen Meet-kahvilan upottavissa samettituoleissa. Taustalla soi kevyesti pehmeät ranskalaiset ja ruotsalaiset naisäänet sekä japanilainen pop ja bossanova, mikä oli mukavaa vaihtelua useimmissa paikoissa täysillä pauhaavaan autotune-hittimusiikkiin.

•Illanistujaisista: noin kerran tai pari kuukaudessa käymme työkavereiden kanssa syömässä tai lasillisilla. Harbinin ravintolatarjonta on monipuolinen; erilaisista kiinalaisista keittiöistä vaihtoehtoja löytyy niin korealaisen, japanilaisen, thaimaalaisen, intialaisen, venäläisen, amerikkalaisen ja italialaisen ruoan väliltä. Suurin osa baareista ja pubeista löytyy paikallisen yliopiston läheisyydestä yhden kadun varrelta, joka on melko karu ja harmaa; autenttisuutta ei ainakaan puutu. Hämmentävin konsepti lienee kuitenkin Ellen’s-baarissa, jossa osa cocktaileista on kaikille ilmaisia ennen iltakymmentä. Usein after workeista ei siis tarvitse maksaa mitään.

•Kulttuurista: kävimme yhtenä aurinkoisena syyspäivänä Jinle-temppelissä, joka on Heilongjiangin maakunnan suurin buddhatemppelialue. Paikka on hyvin kaunis ja rauhallinen eikä siellä meidän lisäksi ollut kovin moni muu. Kilisevät kellot soivat kevyesti puiden tiputtaessa lehtiä oksiltaan eikä ympärillä kuulunut juuri muita ääniä. Alueella sijaitsee myös näyttävä Qiji Futu-pagodi eli buddhalaisten temppelien tornimainen erillisrakennus.

•Yllätyksistä: elämä ei olisi elämää Kiinassa ilman yllätyksiä. Vieraassa kulttuurissa eläminen tuo mukanaan päivittäin kaikenlaisia arjen kommelluksia, kohtaamisia ja uusia asioita. Kontrastit ovat läsnä kaikkialla. Korttelin päässä kotitalostamme voi astua niin Guccin liikkeeseen kuin myös törmätä kadunkulmassa hengaaviin pupuihin ja kanoihin sekä herraan, joka valmistaa kiinalaista popkornia metallihäkkyrällään.

Eilen kaverimme veivät meidät katsomaan kiinalaista show-painia. Viihteellisen ottelun yhtenä taisteluvälineenä oli muun muassa karkeilla täytetty piñata. Ensi viikon lopussa ilman pitäisi kylmetä edelleen Siperian tuulten kaukaa Venäjältä puhaltaessa. Joku sanoi, että joen jäätyessä, voi jäältä löytää päiväkävelijöiden ja luistelijoiden lisäksi laamoja ja alpakoita. Niitä odotellessa.

2 thoughts on “Viikonlopuista Harbinissa”

  1. Wau !
    Olipa kiinnostava ja monimuotoinen juttu.
    Huomaapa saman tien, että olet siellä toisella tavalla sisällä kuin matkailijana. Näet ja pääset pinnan sisäpuolelle ja osaat siitä vielä hienosti kertoa 😁

    1. Kiitos kommentista. ☺️ ❤️ Tuleehan sitä kieltämättä aina vähän erilainen näkökulma paikkaan riippuen siitä asuuko vai onko vain käymässä siellä. Ja Kiina nyt osaa yllättää aina. 😄

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *