Brasilia Etelä-Amerikka Rio de Janeiro Yleinen

Rakkaudesta Rioon

On olemassa paikkoja, joista tulee kylmät väreet silloinkin, kun niitä ajattelee vielä pitkän ajan jälkeen. Syyskuu oli kääntymässä lokakuuhun ja olimme saapuneet yli vuorokauden matkustamisen jälkeen rakkaan ystäväni kanssa Rio de Janeiroon. Atlantin valtameri oli tyynen sininen ja jatkui kauas sekoittuen horisonttiin. Trooppisen lämmin tuuli puhalsi kevyesti korkealla kukkulalla sijaitsevalle terassille suurkaupungin äänten kantautuessa kaukaisuudesta korviimme. Kukkulat ja niillä sijaitsevat hökkelitalot jatkuivat pitkin kukkuloita molempiin suuntiin silmänkantamattomiin.

”Mitä köyhempi olet, sitä paremmat näkymät sinulla todennäköisesti on”, naurahti paikan omistaja. Olimme Ipaneman kupeessa sijaitsevassa Cantagalon favelassa, missä sijaitsi myös ensimmäinen majapaikkamme. Siinä missä maan tasalla oleva Ipaneman kaupunginosa on pääasiassa vauraan keskiluokan aluetta, on Cantagalo köyhää, kartalle merkitsemätöntä hökkelikylää. Riossa kontrastit olivatkin kaikkialla läsnä; harvassa paikassa rikkaat ja köyhät asuvat yhtä rinnakkain.

Faveloissa eli slummeissa asuu iso osa Rion asukkaista. Cantagalo on yksi kaupungin harvoja rauhoitettuja ja valvottuja faveloita. Suurin osa faveloista on edelleen kuin villiä länttä eli pääasiassa huumejengien ja rikollisjärjestöjen hallussa. Aluksi meitä kieltämättä jännitti asua favelassa, jossa ei ollut kadunnimiä, ja liikkuminen kukkulalta alas tapahtui pääasiassa isolla vanhalla teollisuushissillä. Portaita kun ei kannattanut käyttää.

Arki oli kuitenkin arkea siinä missä muuallakin. Lapset leikkivät ja pelasivat jalkapalloa, ja kadunvarsigrillissä valmistui illallinen. Vaikka köyhyys oli silmiinpistävää, ei paikallisten sydämellisyyttä ja ystävällisyyttä voinut olla huomaamatta. Rikollisuuden vaikutuksista kärsivät aina eniten paikalliset. He toivoivatkin itselleen ja perheilleen pääasiassa parempaa tulevaisuutta. Rauhoitettu elinympäristö antoi heille juuri toivoa paremmasta. He olivat iloisia ulkopuolisista matkaajista; mitä enemmän turismi kehittyy, sitä paremmat oltavat myös heillä on, ja jengit pysyvät muualla.

Missä tahansa matkustaa, on aina syytä käyttää maalaisjärkeä. Me emme koskaan kantaneet mitään arvokasta mukanamme, jolloin emme myöskään herättäneet huomiota. Mukana oli korkeintaan vanha kangaskassi ja silloinkin rahat sekä puhelin olivat vaatteiden alla huomaamattomasti piilossa. Kevyin kantamuksin oli myös kivempi nauttia kaupungista.

Mitä enemmän näin Rioa, sitä enemmän ihastuin kaupunkiin. Rio on kaupunkina ainutlaatuinen, kiehtova yhdistelmä pitkiä hiekkarantoja, valtamerta, suurkaupunkia ja viidakkoa. Kaikkialla oli vehreää; ympäröivien kukkuloiden puut ja köynnökset kasvoivat osaksi kaupunkia. Illoissa oli omaa taikaansa. Cantagalosta käsin näkymä kaupungin tuikkivaan valomereen oli huikea.

Rion asukkaille hiekkarannat ovat kuin olohuoneita. Muutama paikallinen kertoi tekevänsä töitä neljä päivää viikosta, koska elämästä piti ehtiä nauttia – rannalla tietenkin. Leblonin ja Ipaneman kauniit hiekkarannat olivat omia suosikkirantojani. Copacabanan kuuluisaan, mutta aika tylsään ja turistiseen rantaan verrattuna noissa kahdessa ensiksi mainitussa rannassa oli paljon hauskempi ja aidompi tunnelma. Pienissä rannalle pystytetyissä kojuissa valmistuivat herkulliset drinkit ja kookospähkinät käden käänteessä.

Majoituimme Cantagalon ohella taiteilijoiden suosimassa Santa Teresassa. Sen vanhat raitiovaunut, koristeelliset pienikuvioiset kaakelit ja vanhat mukulakivikadut muistuttivat Lissabonista. Majapaikkamme oli huikea huvilatyyppinen talo, joka oli ollut joitakin vuosia hylättynä ja apinoiden asuttama. Rikas omistaja oli kuollut ja testamentannut paikan autonkuljettajalleen, jolla ei ollut kuulemma varaa ylläpitää paikkaa. Nyt siitä oli tehty kaunis hotelli, josta avautui mitä kaunein näkymä kaupunkiin.

Päivät Riossa olivat yhtä rentoja kuin kaupunki itsekin. Rantapäivien ja kävelyretkien lisäksi söimme Acai-marjoista tehtyä jäädykettä, joka oli aurinkoisten ja kuumien päivien herkkua. Joimme aitoja caipirinhoja, niinkuin Brasiliassa kuuluukin. Ruoka oli taivaallista, eikä hyvästä ravintolatarjonnasta ollut pulaa. Kävimme myös kuuluisalla Kristus-patsaalla, joka on Rion symboli, ja turistimassoista huolimatta käymisen arvoinen paikka; näkymät patsaan juurelta ovat vailla vertaansa.

Iltaisin trooppisen ilman täyttivät pehmeät bossanovan soinnut. Brasilialaiset vaikuttivat onnellisilta ja heidän elämänilonsa oli tarttuvaa. Ehkä tykästyin juuri eniten siihen asenteeseen; kun kaikki hymyilivät, oli mielikin kevyt. Tutustuimme paikallisiin, jotka halusivat näyttää meille riolaista illanviettoa. Vanhanajan kulmabistrot ja kadut täyttyivät ihmisistä, musiikista, tanssahtelusta ja iloisesta puheensorinasta. Vaikka ihmisiä oli paljon, puikkelehti tarjoilija täysi tarjotin kädessään tottuneen taitavasti tiheän väkimassan läpi. Aamuyöstä ihastelimme ystäväni kanssa auringonnousua Santa Teresan terassiltamme. Taivas oli pastellinvärinen ja hieman utuinen kaupungin heräillessä hiljalleen uuteen päivään. Vaikka aikaa on kulunut kolme vuotta, ei Rion taika katoa mielestäni.

4 thoughts on “Rakkaudesta Rioon”

  1. Vau, näyttää ja kuulostaa upealta kaupungilta! Brasiliassa asuva ystäväni on myös kehunut Rioa, joten ei kai tässä auta muu kuin uskoa, että kaupunki on mahtava. Taas yksi kohde lisää matkahaavelistalle!

    1. Rio on upea! Yllätti minut täysin.❤️ Toivottavasti pääset käymään. Menisin sinne itsekin mieluusti uudelleen.☺️

  2. Ihanasti osaat (ja pystyt vielä kolmen vuoden jälkeenkin) kuvailla kaupungin tunnelmaa. Tuli itsellekin raukea, iloinen ja positiivinen fiilis. Tämän perusteella Rioon on vielä joskus päästävä! Mulla on ensi vuodelle suunnitelmissa kuukauden reissu Etelä-Amerikassa, mutta ainakaan tällä hetkellä Brasilia ei ole reitillä. Katsotaan 🙂

    1. Voi kiitos, ihana kuulla!☺️ Brasilia on kyllä sen verran jätti, että vaatinee jonkun verran aikaa.. Mutta, jos Riossa pääsee käymään niin se on kyllä sen arvoista.💕 Vau hienolta kuulostaa suunnitelmasi, Etelä-Amerikkaan paluu on itselläkin haaveissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *