Aasia Sri Lanka Tangalle

Tangallen autioilla rannoilla

”Eihän täällä ole yhtään ketään,” sanoin poikaystävälleni saavuttuamme Sri Lankan eteläkärjessä sijaitsevaan pieneen Tangallen rantakaupunkiin. Korkeat, vieri vieressä olevat palmut kohosivat hieman kaartaen kohti taivasta, Intian valtameren lyödessä voimakkaita aaltojaan autioille hiekkarannoille.

Saavuimme Tangalleen Ellasta. Oli taas ihana olla valtameren äärellä; aavan valtameren pauhujen kohinassa ja raikkaassa meri-ilmassa on aina oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Ensimmäisenä päivänä kävelimme hyvän tovin palmujen varjossa, pitkin sileää varpaita upottavaa hiekkarantaa, ennen kuin vastaan tuli muutama muu turisti.

Colombon, Kandyn, Ellan ja Badullan jälkeen kontrasti hiljaiseen Tangalleen oli suuri. Rantojen kyljessä olevassa Tangallen kaupungissa näkyi paikallisia, mutta hiljaisilla rannoilla ei ollut oikeasti juuri ketään. Oli toukokuun alku ja sadekausi oli aluillaan.

Tangalle on oikeastaan vanha kalastajakylä. Kalastus on edelleen tärkeä elinkeino, joka näkyi paikoin rantahiekoilla lepäävien värikkäiden kalastusveneiden muodossa. Nekin tosin näyttivät olevan pääosin tyhjillään odottaen kalastajiaan; näimme vain muutaman yksittäisen kalastajan selvittelevän rannassa verkkojaan noiden neljän päivän aikana.

Vuonna 2004 iskeneen tuhoisan tsunamin jäljet näkyvät Tangallessa vielä melko selkeästi. Siinä missä Thaimaan turistikohteet on saatu jälleen rakennettua, näkyy Tangallen rannoilla paljon huonokuntoisia ja keskeneräisiä rakennuksia. Se pisti miettimään monia ihmiskohtaloita.

Koska rannoilla oli hiljaista, oli myös hotellimme kuin hylätty kummitustalo konsanaan. Olimme paikan ainoat asiakkaat, mikä oli omiaan lisäämään Tangallen unenomaista tunnelmaa. Toisaalta suuren ja monikerroksisen hotellin tyhjyys, sai minut säikkymään pieniäkin ääniä. Uima-altaalla sai ainakin olla kaikessa rauhassa. Seuranamme oli veikeä pieni Kuningaskalastaja, joka koputteli nokallaan uimatikkaiden metallista reunaa kuin äänimerkiksi aina välillä pulahdellessaan vedessä. Lintu vaikutti olevan yhtä lailla tyytyväinen oman altaan rauhasta.

Se, että satuimme Tangalleen varsinaisen sesongin ulkopuolella, oli meidän osalta täydellinen ajoitus. Joku muu olisi varmastikin tylsistynyt, mutta itse nautimme rauhasta ja hiljaisuudesta sekä pitkistä kävelyistä valtameren rannalla. Tangallen kaltaisia kauniita ja koskemattomia rantoja ei ole enää kovin monessa paikassa.

Toiseksi viimeisenä päivänä menimme hotellin isäntämme Momon suosituksesta tuk-tukilla hieman Tangallen sivussa sijaitsevalle Goyambokkan rannalle. Kapea ja pieni kuja johti meidät pienelle salarannan omaiselle paikalle, jossa oli yhteensä alle kymmenkunta ihmistä meidän lisäksi. Syrjäisessä poukamassa oli myös helpompi käydä uimassa, sillä Intian valtameren aallot voivat olla voimakkaita ja arvaamattomia. Aurinkovarjon alla kelpasi siemailla kookosta.

Jos jokin haaste hiljaisessa Tangallessa oli, niin ruokapaikkojen löytäminen. Rannoilla oli useita sympaattisen näköisiä pieniä ravintoloita, mutta suurin osa niistä piti ovensa kiinni. Onneksi löysimme yhden aivan rannassa sijaitsevan tunnelmallisen ravintolan. Tuolit oli upotettu hiekkaan niin, että pystyimme katselemaan iltaisin pastellinvärisiä auringonlaskuja ja hiljalleen syttyvää tähtitaivasta. Neljä kuukautta kestänyt reppureissumme oli lopuillaan; tuntui maailman onnellisimmilta olla siinä sekä mennä kotiin.

10 thoughts on “Tangallen autioilla rannoilla”

    1. Joo aikalailla vahingossa kävi hyvä tuuri kelien ja sesongin suhteen. 🙂 Maisemat olivat kieltämättä ihan omaa luokkaansa!

    1. Joo vaikutti kyllä siltä, että vaihtoehtoja riitti; kunhan olisivat olleet vain auki. 😀 Mutta toki tuon off-sesongin ajoituksen huomioiden asian ymmärtää hyvin. 🙂 Tangalle on kyllä upea paikka kaiken kaikkiaan!

    1. Rauhallisuus ja kauneus olivat ehdottomasti Tangallen valtteja- ainakin tuohon aikaan vuodesta. 🙂

  1. Ei hassumpi paikka tämäkään. Miksi maailmassa onkin niin paljon paikkoja, joihin haluaisin. Sri Lanka on sillä listalla ja tämä voisi olla ihan varteenotettava paikka, jos nyt tuonne asti oikeasti lähiaikoina päädyn.

    1. Jep! Tuntuu etteivät ne lopu koskaan – ompahan käytävää ja haaveiltavaa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *