Eurooppa Suomi Utö

Utön majakkasaarella, maailman äärissä

Palasimme Suomeen tarkalleen ottaen seitsemän viikkoa sitten. Seitsemän, aika menee hujauksessa. Tunteet olivat moninaiset, ja vähemmästäkin; olimmehan viettäneet vuodesta vain alle kahden kuukauden päivät kotimaassa, viimeksi kunnolla edellisessä elokuussa. Panttasin pitkään (tähän päivään asti) ensimmäistä Suomi-kirjoitusta, koska tuntui siltä, että on niin kovin vaikeaa pukea sanoiksi sitä kuinka hämmentävää ja ihanaa on olla kotona. No, en vieläkään oikein osaa asiaa kuvailla, joten jätän sen pohdinnan tasolle, ja kerron yhdestä tämän kesän ihanimmasta seikkailusta: retkestä Utöhön. (Suomi-tarinoiden rinnalla jatkuvat Aasian ja Australian seikkailut, olen vähän kehno reaaliaikainen kirjoittaja.)

Färsaarten ohella Utö on aina ollut semmoinen kaukainen paikka, jossa olen jo nuoresta lähtien halunnut käydä. Se on kiehtonut tietynlaisella mystiikallaan, syrjäisellä sijainnillaan ja karun kauniilla luonnollaan. Olen lapsesta saakka rakastanut saaristoa, joten etenkin uuden teltan hankittuamme, päätimme pakata reput ja lähteä kohti Utötä.

Matka Turusta kiviselle saarelle kulki bussilla Nauvon Pärnäisiin ja Nauvosta yhteysalus Eivorilla lopulta Utöhön. Laivamatka mantereelta saarelle taittui tällä kertaa reilussa neljässä tunnissa. Kaiken kaikkiaan matkassa hurahti vähän päälle kuusi tuntia. Toisaalta olen aina ollut sitä mieltä, että yksi tärkein osa matkaa on matkanteko. Lisäksi saarelle, jossa elämänrytmi on kaikkea muuta kuin hektinen, ei sovi kiirehtivä matkaaminen.

Utö sijaitsee kaukana ulkosaaristossa, ja se on Suomen eteläisin asuttu paikka. Saarella asuu kourallinen ihmisiä, sympaattisessa kylässä, jonka maisemaa hallitsee korkealla kalliolla sijaitseva majakka. Majakkasaaren kalliolta siintää näkymät kauas avomerelle; täällä tuntuu, että ollaan maailman laidalla. Metsää saati montaa puuta ei ole, mutta saari on tärkeä paikka useille linnuille, ja lintujen pesimisalueita onkin tärkeää kunnioittaa.

Kylän keskellä sijaitsee pieni kauppa ja kahvila. Saaren toisessa päässä, laivasataman läheisyydessä sijaitsevilta kalliolta saa ihailla huikeita auringonlaskuja. Telttapaikkamme sijaitsi sille tarkoitetulla alueella saaren vastakkaisessa kärjessä. Kesäöinä teltassa riitti valoa, ja lintujen ääniin heräili neljän aikaan aamuyöstä, jolloin oli hämmentävän kirkasta kauas ulapalle. Ihmettelin luonnon ihmeellisiä ilmentymiä hetken teltan ulkopuolella ja menin takaisin nukkumaan. Mikään ei muuten maistu niin hyvältä kuin ulkona tehty ruoka; pasta, puuro tai italianpata trangiassa.

Telttapaikkamme lähellä sijaitsi pieni ilmatieteenlaitoksen tarkkailuasema. Siellä tuskin oli kukaan, mutta harkitsin silti jo siinä kohtaa uravaihdosta; kumisaappaat jalassa ja villapaita päällä ympäri vuoden kaukaisella saarella, säätä ihmettelemässä ja tutkimassa. No, romantisointi sikseen. Ei ole juurikaan montaa asukasta (suunnilleen kolmisenkymmentä), jotka asuvat täällä ympäri vuoden, vuodesta toiseen. Luonnonolot voivat olla etenkin talvisin kovat, välimatkat pitkät ja arki kaukana helposta. Silti minua viehättää suuresti se kauneus, äärettömyys ja hiljaisuus mitä Utö ympärilleen kätkee. Arjenrytmi on verkkaisempaa kuin kaupungissa ja etenee rauhassa luonnon ehdoilla. Lämmin yhteisöllisyys ja yhtä pitäminen on pienellä saarella läsnä.

Aika Utössä kului nopeasti. Saarella viettäisi helposti pidempiäkin aikoja, ja olisi hienoa kokea paikka muinakin vuodenaikoina. Taisin myös nukkua ehkä aikuisikäni makoisimmat päiväunet saarella. Teltan ovet olivat auki molempiin suuntiin, raikas merituuli puhalsi sisään ja taivaalla lipuivat eteenpäin pumpulimaiset poutapilvet. Saaristomeren saarten taikaa sanon minä.

17 thoughts on “Utön majakkasaarella, maailman äärissä”

  1. Täälläkin haaveiltiin kaukaisesta saaresta nimeltä Utö, kunnen pari vuotta sitten sinne matkasimme. Nyt olen jälkeenpäin pohtinut miltä tuntuisi siellä oleilu vaikka pari viikkoa. Kuinka pian iskisi ahdistus?

    1. Hyvä kysymys! Riippuu varmaan paljon juuri vuodenajasta ja säistä.. Mutta voisi ainakin ehdottomasti kokeilla. 🙂

    1. Voin kuvitella! Kaukainen sijainti luo omat haasteensa, onneksi itse saari on sen arvoinen. 🙂 Hienoja kuvia sinulla majakasta! Toivottavasti joskus pääsee vielä itsekin sen tsekkaamaan..

    1. Suosittelen! Vaikka matka on pitkähkö niin ehdottomasti sen arvoinen. 🙂

    1. Vau! Upeita kuvia, saari näyttää vähintään yhtä maagiselta talviaikaan. <3 Juu telttapaikka on hieman pieni ja syrjäinen, mutta hyvin siellä pärjäsi ja sai ainakin olla rauhassa. Suosittelen. 🙂

  2. Ah Turku ja saaristo <3 Ollaan kierretty Saariston rengastie Turkuun pari vuotta sitten muutettuamme, mutta Utössä ei olla vielä käyty. Sen seikkailun toteutuminen on vain ajan kysymys!

    1. Saariston rengastie on ihan huippu sekin! Utö vaatii tosiaan hieman matkantekoa, mutta on ehdottomasti seikkailun arvoinen niin lapsille kuin aikuisille. 🙂

  3. Olen käynyt pari kertaa purjeveneellä ja itse asiassa tekisi mieli taas käväistä. Utössä on jotenkin niin rauhallinen tunnelma. Luulen kuitenkin, että saari on melko tuulinen paikka joten talvisin en kyllä haluaisi siellä asua.

    1. Talven kylmä tuuli on kieltämättä varmasti siellä hyinen! Rauhallinen tunnelma on kyllä saaren parhaita juttuja. 🙂

  4. Voih, reissu Utöseen on ollut haaveissa jo useamman vuoden. Edellisestä visiitistä taitaa tulla kohta 30 vuotta täyteen, joten olisi jo aikakin palata. Tämä kesä menee mökkeillessä, mutta ehkä syksyllä navakan syystuulen puhaltaessa..?

    1. Kiinnostaisi itsekin kokea paikka syksyisissä tunnelmissa! Tietty käymistä hieman rajoittaa tuo pitkä matkanteko, vaikkakin vaivan arvoista. 🙂

  5. Tuo on omalla Suomi bucket -listallani ehdottomasti. Kauniisti olit kirjoittanut paikasta, pystyin jo kuvittelemaan itseni telttaan, jonka seiniä merituuli lempeästi lepattelee.

    Tervetuloa takaisin Suomeen!

    1. Voi kiitos! Samoin oli omalla listallani pitkään! Nyt jo tekisi mieli takaisin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *