Aasia Amed Bali Indonesia

Amed – Balin parhaita

Ubudin vilinän jälkeen kaipasimme jälleen kauas rannoille ja hiljaisuuteen (tuntuu, että meistä tai ainakin minusta on tullut jollain tapaa hiljaisista paikoista nauttiva erakkomatkailija. Vuodet tekee tehtävänsä..) Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Cangguun. Epäilin sitä hieman jo alkujaan ja Ubudin turistibuumin nähtyä vielä enemmän, joten suunnitelma vaihtui lennossa suositusta Canggusta syrjäisempiin Itä-Balin osiin, tarkalleen ottaen Amediin.

Yksi autokyyti ja neljä tuntia myöhemmin, ja Ubudin vilkkaat turistikadut olivat vaihtuneet Amedin rauhalliseen merenrantakylä-tunnelmaan. Olin niin onnessani, kun pääsimme perille. Tiesin, että Bali on vielä nykyään muutakin kuin turisti-Balia, mutta oli helpottavaa kokea se itse.

Amed tarkemmin otettuna käsittää osan Itä-Balista ja sen rantaviivasta, jonka varrella sijaitsee vieri vieressä uinuvia pieniä kalastajakyliä. Rantojen hiekka on vulkaanista eli mustaa. Kontrasti kirkkaaseen mereen on pysäyttävä ja horisontissa siintävä jylhä tulivuori on vain omiaan lisäämään Amedin maiseman kauneutta ja dramaattisuutta. Rannat ovat enemmän käyskentelyä kuin auringonottoa varten, mikä sopi meille hyvin laiskojen saariviikkojen jälkeen.

Siinä missä massaturismi ei ole iskenyt Amediin, on paikka sukeltajien suuressa suosiossa mikä näkyy monipuolisessa sukellustarjonnassa. Itse olisin halunnut kokeilla joogaan yhdistettyä vapaasukellusta, mutta rajallinen aika tuli vastaan. Pääasiana ei ollut tässä lajissa sukellus vaan hengitys- ja tietoituustekniikoiden harjoittaminen, joiden avulla vapaasukellus tulee ikään kuin kaupanpäällisenä. Astmaatikkona olin innoissani tästä vaihtoehdosta; perinteinen sukellus kun ei itsellä siitä syystä onnistu.

Jälleen kerran vuokrasimme päiväksi mopon, jonka kyydissä tutuiksi tulivat niin mielenkiintoinen Tirta Gangga-vesipalatsi kuin sympaattiset kylät sekä sisämaassa että rannikolla. Päiväretken kruunasivat henkeäsalpaavan kauniit maisemat niin riisipeltojen kuin kiemurtelevien merenrantateiden varrella, korkealla vuorten rinteillä.

Parasta Amedissa on luonto, rauha ja hiljaisuus. Ylimääräisiä puoteja ei juuri ole ja ravintolat ovat pieniä paikallisten pitämiä paikkoja, joissa on välitön ja rento tunnelma. Viimeisenä iltana söimme hyvin yksinkertaisessa, mutta viehättävässä ravintolassa balilaisen aterian, jossa oli tarjolla pöytä täynnä pieniä toinen toistaan herkullisempia annoksia. Ilta pimeni hämärässä tropiikissa. Katuvaloja ei ollut, vain sirkat sirittivät ympärillä. Sydän oli pakahtua siitä onnesta, minkä neljä viikkoa Indonesiassa oli saanut aikaan. Sinne löydämme vielä tiemme takaisin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *