Aasia Indonesia Ubud

Ubud – muuttunut, mutta kaunis kaupunki Balin sydämessä

Jokin hyvällä tavalla erilainen paikka, josta on pitänyt, mutta joka sittemmin on muuttunut huonompaan suuntaan saa aikaan väistämättä ristiriitaisia tunteita. Sellainen on Balin saaren sisäosassa sijaitseva historiaa ja kulttuuria täynnä oleva Ubudin kaupunki. Olin ollut Ubudissa reilu seitsemän vuotta aikaisemmin. Toki Bali on yksi maailman suosituimmista turistikohteista, joka muuttuu ja elää sen mukaan. Ehkä en ollut vain varautunut siihen kuinka paljon joku paikka voisikaan muuttua.

Siirryimme Balin saarelle vietettyämme kolme viikkoa Gili- ja Nusa-saarten hiljaisuudessa. Teki hyvää vaihtelua olla hetken sisämaassa, niin paljon kuin merestä tykkäänkin. Ubudiin suuntasimme selkeästä syystä. Tykkäsin aikanani siitä miten vehreän viidakon ympäröimä Ubud henki perinteistä ja leppoisaa balilaista elämäntapaa. Kaupunki on omalla tavallaan uniikki, tai ainakin oli.

Nyt tuntui siltä, että suuri osa siitä ainutlaatuisuudesta, johon itsekin aikanaan viehättyi oli jäänyt matkamuistokauppojen, turistimassojen, joogasalien ja trendikkäiden kahviloiden ja ravintoloiden alle. Katuja pullollaan olevat, hintavia acaimarja-kulhoja ja avokado-leipiä myyvät kahvilat sekä erilaista new age-tavaraa ja merkkivaatteita kauppaavat designer-kojut tuntuivat edustavan jotain aivan muuta kuin Balia ja sen kulttuuria. Todellisuudessakin kaupungissa tuntui olevan enemmän länsimaalaisia turisteja kuin paikallisia.

Tuntui vähän pöljältä ja ennen kaikkea mietitytti mikä balilaisen kulttuurin osuus on kaupungissa nykyään verrattuna vuosien takaiseen aikaan. Ubudin suosiolle löytyy toki syitä. Osittain Indonesiaan ja juuri Ubudiin sijoittuvan Eat Pray Love-elokuvan suosio on varmasti yksi syy myös Ubudissa tapahtuneisiin muutoksiin. Tosiasiassa on varmasti monia ihmisiä, jotka lomaltaan hakevat juuri edellä mainittuja asioita ja nauttivat niistä eikä siinä sinällään mitään väärää ole. Puhumattakaan siitä kuinka paikalliset hyötyvät turismista. Itse kuitenkin kaipasin sitä vanhaa Ubudia.

Mutta Ubudissa on onneksi myös paljon hyvää; etenkin, kun malttaa lähteä keskustan katujen ulkopuolelle. Ubud on yksi vehreimmistä kaupungeista missä olen ollut. Kaunista, vihreää ja vehreää on kaikkialla. Suuret ja runsaat, joka suuntaan kasvavat ja levittäytyvät puut, pensaat ja kukat reunustavat miltei jokaista katua, taloa ja temppeliä.

Ubud tuntuu paikoin olevan kirjaimellisesti keskellä metsää. Ihastuttava kauniiden kukkuloiden ja riisipeltojen läpikulkeva Campuhan Ridge Walk-kävelyreitti on helppo ja lyhyt päiväpatikointi sekä balilaiselle tärkeä paikka. Reitin varrella pääsi ihailemaan paikallista luontoa sekä myös seuraamaan sympaattisia paikallisia teinejä, jotka viihtyivät tien varrella istuskellen ja keskenään kikatellen.

Ubudissa sijaitsee myös tunnettu pyhä Apinametsä, jonne menoa aluksi hieman arastelin uteliaiden apinakamujen vuoksi. Nämä tyypit eivät ihmisiä ujostelleet, mutta onneksi meillä ei ollut mitään irtotavaraa kuten vesipulloja mukana. Ne olivat apinoiden suosikki-aarteita, joita he eivät hevillä luovuttaneet takaisin. Kiersimme koko tiheän metsikön seuraten apinoiden touhua ja nauttien aamupäivän hiljaisuudesta.

Arkkitehtuurin kauneus on toinen mykistävä asia Ubudissa. Asuintalojen julkisivut ja pihat muistuttavat itsessään jo pieniä pyhättöjä. Kauniit yksityiskohdat ovat läsnä kaikkialla; oma huomio kiinnittyi erityisesti puisiin etuoviin, joihin oli kaiverrettu mitä taidokkaimpia koristuksia. Jokainen asuintalon sisäpiha oli kuin oma pieni rauhallinen keitaansa. Niin myös meidän majapaikkamme, joka sijaitsi paikallisen majatalon yhteydessä.

Ubudin ympäristössä lisäksi riittää ihasteltavaa. Käteväksi havaittu mopolla huristelu johdatti meidät suosittujen Tegalalang-riisipeltojen lisäksi pieniin kyliin ja syrjäisille hiekkateille, jossa ei juuri muita kulkenut. Löysimme samana päivänä Ubudin matkan parhaan ravintolan. Paikalliset olivat pukeutuneet näyttäviin juhlavaatteisiin toisen uudenvuodenpäivän kunniaksi. Upeassa luonnon ympäristössä nautittu balialinen lounas kustansi yhdeltä 0,60 euroa eli murto-osan Ubudin hinnoista.

Maaliskuussa vietetty balilainen uusivuosi oli huikea kokemus itsessään. Uuttavuotta edelsi Ogoh-ogoh-juhla, johon valmistauduttiin hartaasti ja viikkokaupalla eri kylissä rakentamalla juhlaan liittyviä toinen toistaan suurempia, hurjan näköisiä hahmoja. Näitä jättinukkeja kannettiin festivaalin aikana Ubudin juhlakulkueessa useamman ihmisen voimin. Juhlahumu ja ilo oli melkoinen, ja balilaisia olikin saapunut Ubudiin ympäri saarta.

Varsinainen uudenvuodenpäivä, Nyepi on nimeltään hiljaisuuden päivä, jolloin kukaan ei saa poistua kotoaan 24 tuntiin. Valot pidetään minimissä ja ylimääräiset äänet kuten musiikin soittaminen on kiellettyä. Sääntö koskee myös turisteja. Kaupat, ravintolat ja jopa kansainvälinen lentokenttä on uudenvuodenpäivänä suljettu ensiapu-asemaa lukuun ottamatta. Myös verkkoyhteydet oli katkaistu, joten Internetiin ei ollut pääsyä. Olimme onneksi, tosin vasta viime tipassa keskellä yötä, valmistautuneet eristäytymiseen useamman kuppinuudelin, keksien ja vesipullojen voimin.

Eristäytymisen ideana on hiljentyä ja rauhoittua sekä reflektoida omia ajatuksiaan sekä tuntemuksiaan. Olla lempeä itseään kohtaan ja puhdistaa mieli edellisvuoden vastoinkäymisistä kohti alkavaa vuotta. Yhtä lailla luonnolle halutaan antaa sille kuuluva koskemattomuus ja rauha edes yhden päivän ajaksi. Ensimmäisen Ubud-päivän turistihulinaan verrattuna, uudenvuodenpäivä oli kaikessa hiljaisuudessaan oikeastaan todella virkistävä kokemus. Kuin uudestisyntyneenä (ja niin innoissaan siitä, että pääsi pihalta vihdoin ulos) oli mieli levollisena hyvä jatkaa matkaa eteenpäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *