Aasia Indonesia Nusa Penida

Nusa Penidan luontoseikkailu

Nusa Ceningan -saaren viikosta käytimme yhden päivän viereisellä ja kooltaan moninkertaisesti suuremmalla Nusa Penida -saarella seikkailuun. Vehreä ja naapurisaariaan huomattavasti luonnonvaraisempi Nusa Penida on täydellinen paikka luonnonkauniiden maisemien ja viehättävän kylätunnelman löytämiseen. Me keskityimme ensinnä mainittuun rajallisen ajan takia, mutta saarella viettäisi helposti useamman päivän. Matka saarelta toiselle kulki kätevästi moottoriveneellä paikallisen ”Kapteenin” kyydissä.

Satamassa vuokrasimme 3 euron skootterin ja lähdimme ajelemaan sisämaan kautta kohti saaren lounaisosan luontokohteita, joita riittää poukama ja laguuni toisensa jälkeen. Reittimme kulki viehättävien kylien lävitse, joissa hidastimme matkantekoa. Välillä pysähdyimme moikkaamaan tiheän metsikön keskellä käyskenteleviä lehmiä ja possuja. Saarelta löytyy myös kauniita hindutemppeleitä, joihin emme tällä kertaa ehtineet. Saarta on mahdotonta kiertää rantaa pitkin, joten paikasta toiseen liikkuminen on hidasta kapeiden, kiemuraisten ja erittäin kivikkoisten teiden takia. Meidän mopolla eteneminen oli aika ajoin melkoista pomppua ja kompurointia, mutta onneksi olimme varanneet koko päivän aikaa. Jokainen päällystetty tienpätkä-osuus sai huokaisemaan helpotuksesta. Mopolla huristellessa, ja huikeita maisemia ihastellessa huomasin usein hyräileväni mielessäni Jurassic Park-teemaa. Se vähän nauratti meitä molempia, mutta antaa osviittaa siitä kuinka mahtipontisen upeita paikat olivat.

Nusa Penidalle matkaa useita turisteja Balilta käsin. Jälkikäteen kuulin, että saaren suosituimmissa luontokohteissa saattaa sesongin aikaan olla väkeä pieneksi tungokseksi asti. Me saimme olla joka paikassa Broken Beachia lukuun ottamatta kaikessa rauhassa. Saarella on muihin Nusa-saariin ja Baliin verrattuna minimaalisesti turisteja varten rakennettuja hotelleja, ravintoja, kojuja ja muuta sellaista, joten se on etenkin Bali-läheisen sijaintinsa huomioon ottaen hyvin ainutlaatuinen ja rauhallinen paikka. Luontoa, hiljaisuutta ja paikallista menoa rakastavalle, kuten meille, se oli täydellinen paikka.

Rannikon merestä kohoavat kielekkeet ovat korkeita ja maisemat kauas horisonttiin jatkuvia. Turkoosin ja sinisen sävyisestä merestä ryöppyävät valkoiset vaahtopäät iskeyteyvät voimalla rantaan. Siellä erityisesti tuntee kuinka ihminen on pieni ja luonto suuri. Pienen hiekkarannan suojassa sijaitseva Crystal Bay oli uimisen ja snorklailun kannalta otollisin paikka, mutta pienoinen pettymys Nusa Ceninganin ja Lembonganin uimapaikkoihin verrattuna. Sen sijaan Angel’s Billabong, jossa sijaitsee luonnon muodostama ”ääretön meriallas” ja Broken Beachiksi kutsuttu romahtanut luolarakennelma olivat käymisen arvoisia paikkoja.

Suosikkipaikaksi muodostui kuitenkin Tyrannosaurus Rexin muotoinen (ja Jurassic Park-teemaan sopiva) Kelingking-kalliokieleke. Sydän tykytti ja hengästytti vain katsoessa alas ja eteenpäin syvänsiniseen ja loputtomaan jatkuvaan mereen, jota reunusti huikeat trooppisen kasvillisuuden peittämät kielekkeet. Maisemia ihasteltuamme istahdimme kauemmas pienen kukkulan päälle juomaan kylmät jääkahvit. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kuumuus oli puuttomalla kielekkeellä melkoinen. Kelingking oli viimeinen kohteemme ennen yli tunnin ajomatkaa takaisin satamaan. Kuinka ollakaan lyhyt kahvitaukomme venähti melkein parin tunnin mittaiseksi taivaanrannan yllättäen pahaenteisesti tummetessa ja kuin tyhjästä tulleen kaatosateen alkaessa.

Tuo sade jäi erityisesti mieleeni. Trooppisen kaatosateen aikana oli kuin taivaan ja meren raja olisi kadonnut. Kaikki muuttui hetkessä turkoosista vitivalkoiseksi; ihan kuin joku olisi asettanut tyhjän paperin horisontin peitoksi. Oli vain miljoonat sadepisarat ja sen taustalla hiljaisuus. Raskaasti alas tuleva sade muuttui yhtäkkiä kovaksi myrskyksi ja valkoinen horisontti oli muuttunut täysin harmaaksi. Sade piiskasi vaakasuorassa selkää ja niskaa, ja vedin repussa olleen rantapyyhkeen tiukasti ympärille korviin asti. Ensi kertaa Indonesiassa tuli kylmä. Siellä me kökötimme avonaisen kahvilan peltikatoksen alla pienellä kukkulalla keskellä merta. Luonnonvoima sekä ihmetytti että kieltämättä jännitti. Vihdoin auringon säteiden pilkottaessa, juoksimme kiireen vilkkaa ajopelimme luokse ja lähdimme ajamaan kohti satamaa. Onneksi hankalimmat tieosuudet olivat takana päin ja viimein Kapteenin veneessä ollessamme jo hymyilytti. Mikä seikkailu. En ollut yllättynyt, kun kuulin, että paikallisten uskomusten mukaan Nusa Penidan saari on menneisyydessä tarkoittanut mustaa magiaa ja sen on uskottu olevan demonien ja muiden synkkien henkien vallassa. Liekö pelkkää tarinaa, ehkä mekin saimme tuntea saaren tahdosta oman osamme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *