Aasia Indonesia Nusa Ceningan

Nusa Ceningan – lumoava pikkusaari

Gili Airin saarelta lähtiessämme olin yhtä aikaa sekä innoissani matkan jatkumisesta että hieman huolissani kahden viikon seesteisen paratiisikuplan rikkoutumisesta. Oli kuitenkin kiva vaihtaa maisemaa, ja kahden venematkan jälkeen saavuimme Nusa Lembongan -saarelle, josta jatkoimme vielä matkaa pienelle Nusa Ceningan -saarelle. Nusa-saarilla ei ole pieniä avonaisia taksipakuja lukuunottamatta autoja, mutta sen sijaan mopot ovat sallittuja. Gili Airilta tultaessa meni kieltämättä hetki, että tottui jälleen ajoneuvojen ääniin ja liikenteen vilskeeseen.

Nusa Ceninganin saari sijaitsee huomaamattomasti Nusa Penida- ja Nusa Lembongan-saarien välissä, joista viimeiseksi mainittu on lähinnä Balia, ja siksi myös suosittu kohde. Lembongan on itselleni tuttu yli seitsemän vuoden takaa, mutta satamaan saapuessa tuntui kuin olisi saapunut eri paikkaan. Kehitystä oli tapahtunut melkoisesti ja väkeä oli monenkertaisesti, vaikka oltiin tällä kertaa matkassa sesongin ulkopuolella.

Ceninganille saapuessamme, tunnelma oli täysin toinen ja paratiisikupla vielä ehjä. Pienet vehreän tropiikin kasvillisuuden reunustamat rantaa pitkin kulkevat kylätiet veivät meidät syrjäiseen, mutta upeaan ranta-bungalowiimme, jonka terassilta pilkotti meri. Litteisiin kolikonmuotoisiin Gili-saariin verrattuna, Nusa-saarilla on isoja korkeuseroja ja sen myötä hienoja näköalapaikkoja. Myös Twilight-niminen pieni majapaikkamme sijaitsi jylhällä kallionkielekkeellä, josta avautui henkeäsalpaavat näkymät avomerelle. Iltaisin auringonlaskun jälkeen jossain horisontin kaukaisuudessa siinti Balin eteläosan tuikkiva valomeri.

Nukkumiseni ei ole viimeisen vuoden aikana ollut monesta syystä johtuen kovin laadukasta. Ceninganilla vietetyn viikon aikana tuntui, että nukuin parhaat yöunet vuoteen. Saaren ympäriltä kantautuva jatkuva meren kuohunta nukutti uneen illalla ja herätti aamulla. Aallot pauhasivat kovaa, mutta omassa tahdissaan äänten ollessa silti rauhoittavia. Luonnon ääniä oli muutenkin hauska seurata; erilaisten tropiikin lintujen laulua aamuvarhaisella ja sirkkojen siritystä pimeän tullessa. Terassilta ja katosta avonaisesta kylpyhuoneesta avautui pimeällä kirkkaasti tuikkiva tähtitaivas. Trooppinen ukkonen ja kaatosade raikasti helteisen ilman. Viimeiset sadepisarat tipahtelivat kevyesti lehtien päältä auringon tullessa esiin.

Paikka tuntui minusta jo lyhyen ajan perusteella melkein kuin toiselta kodilta. Uskon, että siihen vaikutti paikan syrjäisyys, rauhallisuus, pieni koko ja mitä sydämellisimmät omistajat ja henkilökunta. Saimme jo kutsun Borneoon kaverimme vanhempien luokse, heidän pihallaan viihtyvät kuulemma sademetsän orangit. Kaverimme 4-vuotias tytär toimi reippaana apuoppaana.

Meitä majoittujia ei ollut montaa, ja vaikka Twilightin ”infinity-pool” ja ravintola olivat avoinna kaikille, ei paikan syrjäisyydestä johtuen väkeä ollut milloinkaan liikaa. Nettiyhteys toimi kehnosti kuten Gili Airillakin, mutta se ei haitannut, päinvastoin. Tunnettuna uima-altaassa lillujana saatoin tuijotella merelle tuntikaupalla. Twilightia parempia allasnäkymiä ei ole tullut vastaan; infinity poolin luoma illuusio päättymättömänä kauas merelle ja horisonttiin jatkuvasta altaasta on huikea.

Saarella päivärytmi huomaamatta muotoutui samanlaiseksi. Aikaista nukkumaanmenoa seurasi aikainen herätys. Aamiainen tuli syötyä usein kahdestaan muiden vielä nukkuessa. Ehdimme usein aamukävelylle, mikä oli miellyttävää ennen kuin keskipäivän kuumuus iski toden teolla. Seurasimme lähikielekkeeltä aamun aikaisia surffareita lautojensa päällä hurjien aaltojen keskellä. Usein saimme seuraksi paikallisia koiria, joita kutsuimme kollektiivisesti nimellä Nipsu. Kaikki näyttivät vähän Nipsuilta. Siitä jatkoimme toisille näköalapaikoille, ja läheiselle laguunille, jonka turkoosinsininen väri oli niin voimakas, että silmiä häikäisi.

Toisinaan vuokrasimme skootterin ja ajelimme hieman pidemmälle, Lembonganille asti, jossa käymisen arvoisia paikkoja olivat Dream Beach-ranta ja Devil’s Tears-kieleke. Väkeä näkyi enemmän kuin Ceninganilla, mutta silti hyvin vähän verrattuna Baliin. Ceninganin suosikkiranta, johon huristimme ajopelillämme oli nimeltään Secret Beach -ranta. Nimikin jo kertoo, että kyseessä on syrjäinen ranta eikä se ollut kovin suuri, mutta sitäkin viehättävämpi. Ceninganin puolella oli useita sympaattisia pieniä rantabaareja, joiden auringontuoleilta kelpasi katsella auringonlaskuja pehmoisten koiranpentuvauvojen loikoillessa ja leikkiessä vieressä hiekalla. Ceninganin kohdalla luultavasti pätee sama kuin Gili Airin kohdalla; sinne kannattaa mennä mieluummin nyt kuin liian myöhään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *