Aasia Hong Kong Kiina

Hong Kong – hämmentävä, kiehtova sekoitus itää ja länttä

Hektinen neonvalojen sekamelska, idän ja lännen ympäri vuorokauden sykkivä sekoitus. Koettuani useamman kiinalaisen suurkaupungin, ajattelin ettei Hong Kong voi enää yllättää. Olin jälleen ennakko-odotusteni kanssa väärässä, sillä jossain määrin esimerkiksi Shanghai tuntui jopa väljältä Hong Kongiin verrattuna. Kuhinaa ja vilskettä riittää Hong Kongissa joka paikassa. Yksi syy löytyy, kun katsoo yläilmoihin; kaupunki elää, hengittää ja jatkuu joka suuntaan. Kapeiden katujen ympäröimät, Hong Kongin taivaisiin kurkottavat pilvenpiirtäjät ja massiiviset kerrostalot kätkevät sisäänsä jos jonkinmoista kahvilaa, kauppaa ja asuintilaa.

Asuintila on Hong Kongin kontekstissa hieman harhaanjohtava käsite, sillä kaupunki on yksi maailman tiheimmin asuttuja paikkoja. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on silmiinpistävää; rahalla saa neliöitä ja Hong Kongissa sijaitsevat myös maailman kalleimmat kattohuoneistot. Muistan aikanani lukeneeni artikkelin hongkongilaisista kellarikopeista, jotka toimivat yhden tai pahimmassa tapauksessa useamman ihmisen kotina. Kovan kuukausivuokran hintainen synkkä koppero käsittää ikkunattoman tilan, jossa on pelkät ritiläovet ja -seinät, sekä patja lattialla. Omaisuus on kasattu makuutilan ympärille. Vessa- ja suihkutilat jaetaan kymmenien ihmisten kesken. Toisen makuutilan kokoinen alue, toimii samassa kaupungissa toisen sataneliöisen asunnon siivouskomerona.

Meillä oli majoituksena kellarikopperoihin nähden yleellinen, joskin omiin kokemuksiin verrattuna pienin mahdollinen huone, jossa mahtui kerrallaan yksi ihminen seisomaan. Muun lattiatilan täytti kapeista kapein sänky. Ikkunaa ei ollut meilläkään, ja silti huone oli hintahaarukaltaan yksi matkamme kalleimpia. Meillä nuo neljä yötä menivät huumorilla, lattiatilavuoroja vaihdellen, mutta tällaisen jälkeen sitä taas arvostaa yhä enemmän kotia ja mahdollisuuksia elää mukavissa oloissa.

Ehdimme neljän päivän aikana tutustua kaupungin alueista sekä Hong Kongin saareen että Kowloonin niemimaahan. Nämä kaksi ovat keskenään kuin yö ja päivä, jotka kuitenkin sulautuvat sovussa rinnakkain kaupungin sykkeeseen. Alueet erottaa Victorian salmi, jonka äärellä ihmettelin pimenevässä illassa pilvenpiirtäjien loputonta valomerta. Hong Kongin saari on Kowlooniin verrattuna siisti pilvenpiirtäjien keskittymä, jossa asuu suurin osa kaupungin expateista. Tunnelma on varsin länsimainen, ja vaikutti siltä, että alueelle päätyykin suurin osa Hong Kongiin matkaavista turisteista. Kowloon sen sijaan edustaa vahvasti itää ja siellä kulkiessaan tuntuu kuin olisi Manner-Kiinassa. Hongkongilaiset eivät muuten halua itseään sekoitettavan kiinalaisiin. Manner-Kiina on muutenkin arka aihe ja eroa siihen tehdään monen asian suhteen. Onhan autonomisella Hong Kongilla oma valuutta ja lainsäädäntö eikä nettisensuuria harjoiteta Manner-Kiinan tapaan. Luin muutamana aamuna paikallista sanomalehteä ja Manner-Kiinaa kohtaan kritiikkiä esitettiin enemmän tai vähemmän hienovaraisesti useassa asiayhteydessä.

Kowloonin puolella pidin erityisesti alueen elämänmenosta. Kiinalaisia merkkejä vilisevät mainostaulut, katuruokakojut ja mitä merkillisimät torit ja markkinat ovat vahvasti läsnä katukuvassa. Mongkokin kaupunginosan Ladies market-tori tuntui olevan kiina-krääsän kultakeidas. Kultakalamarkkinat veivät voiton kummallisuudessaan (ja eläinsuojelulakien puuttumisessa!) Asuimme muutaman päivän Mongkokia asteen rauhallisemmalla Yau Ma Tein alueella. Lähimarketin pahvilaatikoista löytyi muun muassa kuivattuja liskoja ja muita erikoisuuksia ruokakassin täytteeksi. Lounaan nautimme paikallisen vanhan nuudelipäällikön ruokala-henkisessä ja karunkauniissa ravintolassa, jossa kommunikointi tapahtui pääasiassa vakavalla elekielellä sen enempää puhumatta. Aamiaispaikoista jäi mieleen useita vuosikymmeniä vanha Mido Cafe -kahvila yksinkertaisine paahtoleipä- ja maitoteeannoksineen. Paikan sisustus henkii 1950-lukua ja yläkerran ikkunaloosseista avautuu näkymät lähipuistoon.

Hong Kongin saarta ihmettelimme sekä jalan että kaksikerroksisesta raitiovaunusta käsin. Kertalipun hinnalla näki aamupäivän hiljaisina tunteina hienon läpileikkauksen Kennedy Townista aina Happy Valleyyn saakka; matka alkoi lahdenrannan rauhalliselta puistikonpenkiltä ja lopulta olimme uutuuttaan kiiltävien luksusliikkeiden ja ihmispaljouden keskellä. Oli myös mielenkiintoista seurata raitiovaunussa paikallisten touhuja ja kuunnella kieltä, kantoninkiinaa, josta ei ymmärrä yhtään mitään. Toinen halpa kulkuväline on legendaarinen Star ferry -lautta, joka kulkee Victorian lahdella Hong Kongin saaren ja Kowloonin väliä. Saarella bussi vei meidät suositulle Victoria Peakin huipulle, josta avautuvat huikeat maisemat kaupungin yli. Hong Kongin saaren puolella söimme myös mainion ja kohtuuhintaisen dim sum -lounaan jonotettuamme suosittuun paikalliseen kortteliravintolaan. Yksi Hong Kongin huono puoli on korkea hintataso; esimerkiksi Pekingiin verrattuna perusnuudeliannoksen hinta saattoi olla yli kolminkertainen.

Halpaa tai kallista hupia, riippuen omasta uhkapelihurjapäisyydestä: Hong Kongin saaren Happy Valleyssa keskiviikkoiltaisin järjestettävät hevoskisat olivat mieletön kokemus. Adrenaliini virtasi ja runsaslukuinen yleisö hurrasi täyttä huutoa maailmanluokan jockey-ratsastajien siivittäessä hevosiaan voittoon. Meihin vetosi Sichuan boss-niminen hevonen (koska kuinka hieno nimi?), joten löimme vetoa kahden euron edestä tämän voitosta. Olisi kannattanut laittaa enemmän valuuttaa likoon, sillä ensikertalaisen arvaustuurilla kyseinen hevonen tietenkin voitti, ja me meinasimme pudota penkeiltämme. En ikinä voita edes Ässä-arvoissa. Niin hauska ilta, ja oli hauska seurata miten tosiharrastajat tekivät keskittyneesti muistiinpanoja hevosista kisojen edetessä.

Vaikka aika ajoin Hong Kongin vilinä väsytti ja ärsytti, viehätyin kaupungin kansainvälisyydestä, energiasta ja jatkuvasta sykkeestä. Mielenkiintoisia paikkoja tuntui olevan loputtomiin, ja Manner-Kiinan rajalle asti jatkuvat Hong Kongin uudet territoriot jäivät meiltä kokonaan kokematta. Kiinan jälkeen Hong Kong tuntui jonkun tutun ja jonkun vieraan yhdistelmältä. Omintakeinen se ehdottomasti on eikä nuku koskaan.