Aasia Thaimaa

Hei Bangkok ja hyvästi talvi

Niin paljon kuin tykästyimmekin Japaniin, emme malttaneet odottaa Bangkokiin saapumista helmikuun alussa. Siitä alkaisi reilu kolmen kuukauden seikkailu lämpimillä leveysasteilla.

Kiinassa ei menty asteissa juurikaan alle nollan, mutta olematon lämmitys pakotti kääriytymään lukuisiin vaatekerroksiin. Talvitakki oli useimmissa paikoissa välttämätön sisätiloissa. Kylmyys iski luihin ja ytimiin. Japanissa oli ennen saapumistamme ollut lumimyrsky, josta muistuttivat Tokion sulavat lumikasat.

Eipä kokemuksia voi Suomen talveen verrata, mutta yhtenä tavoitteena olikin ensi kertaa elämässä skipata kotimaan talvi. Talvi on hieno vuodenaika, mutta pitkäjaksoinen pimeys ja kylmyys on raskasta. Lupaan, että olen vuoden päässä aivan eri tavalla fiiliksissä lumisista maisemista.

Yksi parhaista ”talven keskeltä kesään”-reissutunteista lienee se hetki, kun saa tunkea lentokentän vessassa sukkahousut repun pohjalle, ja vaihtaa kalmankalpeisiin kinttuihin shortsit. Saapumisaulan liukuovista puskeva trooppinen lämpö keskellä yötä saa hihkumaan innosta. Ihanaa, ei enää sukkia tai pitkiä housuja.

Bangkokiin saavuttuamme ihastelin taukoamatta ympärillä olevaa lämpöä, vehreyttä ja värejä. Ihan kuin sen, miltä kesä näyttää ja tuntuu, unohtaisi muutaman vuodenajan aikana, sillä aina se on yhtä ihmeelliseltä. Jotenkin tropiikin auringonvalo etelässä saa myös värit hehkumaan kaikkialla ihan eri tavalla.

Olin melko ulapalla itselleni tuntemattoman suurkaupungin sykkeessä, mutta onneksi matkakumppani oli vanha Bangkok-tietäjä. Hektisyydestä huolimatta kaupunki on kiehtova ja mielenkiintoinen. Söin mielettömän hyvää katuruokaa ja join ihania tuoreista hedelmistä tehtyjä smoothieita. Kävelimme päivisin paljon ja pitkään, mitä paahteeseen totutellessa pystyi. Kävellen saa aina hyvin kiinni uusista paikoista.

Julkinen jokivene oli toinen mainio ja halpa kulkupeli, josta näki kaupunkia hieman erilaisesta näkökulmasta. Se vei meidät myös Bangkokin upeisiin Wat Arun- ja Wat Pho-temppeleihin, jotka sijaitsevat joen varrella vastakkaisilla rannoilla. Wat Arunia ihastellaan kiipeämällä kohti värikkäästi ja pienin yksityiskohdin koristeltua temppelin tornia, kun taas Wat Phota kierretään maan tasalla isommalla alueella hauskojen pilarimaisten tötteröiden keskellä (olkaa hyvä tutkijat, uusi sana: temppelitötterö.)

Bangkokissa tuntui, että kaikki olivat tulossa jostain tai menossa jonnekin. Se onkin melkoinen reppureissaajien valtakunta. Kävelimme muutaman kerran legendaarisen ja The Beach-leffastakin tutun Khao San -kadun läpi. Katu sykkii elämää ympäri vuorokauden, ja sieltä löytää kaikkea maan ja taivaan väliltä. Paikkana se on liian kaaoottinen, mutta toisaalta aika taitaa kohdallani ajaneen sen ohi. Nuoret reissaajat sen sijaan näyttivät olevan innoissaan bailukatujen kuninkaan happy hour-tarjouksista ja syötävistä skorpioneista. Mutta on hyvä kokea erilaisia paikkoja, niitäkin joista ei lähtökohtaisesti pidä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *