Aasia Japani Kioto

Kioton tunnelmaa

Tokion hallitusta vilinästä matkasimme kulttuuria ja historiaa täynnä olevaan Kiotoon. Kiotosta puhuttaessa minulle on tullut aiemmin mieleen kirsikankukat, vanhat temppelit ja puutarhat, sekä ranskalaisen Air-yhtyeen Alone in Kyoto-kappale. Kappale on tuttu Sofia Coppolan Lost in Translation-elokuvan kohtauksesta, missä Charlotte kyllästyttyään sekavaan Tokioon, lähtee Kiotoon etsimään perinteisempää ja yksinkertaisempaa Japania. Vaikka kirsikankukat eivät kuki tammikuussa, löytää Kiotosta kauneutta ja rauhaa ympäri vuoden.

Kioto on kaupunkina seesteinen ja suorastaan vaatii pysähtymään. Päivät siellä olivat meillä varsin hidastempoisia. Aamulla nukuttiin niin pitkään kuin haluttiin, syötiin rauhassa aamiaista omassa Airbnb-keittiössä ja lähdettiin liikkeelle kun siltä tuntui. Lähtiessä moikattiin lähiverstaan suloista shiba-koiraa, joka tarkkaili valppaana ympäristöään. Keskustan kupeessa olevan kaupunginosan tunnelma oli intiimi. Lähileipomossa ja kukkakaupassa tunnettiin varmasti koko naapurusto shiba-ystävää myöten.

Kioton katukuvasta puuttuu Tokiolle tyyppilliset korkeat rakennukset. Talot ovat matalia ja niiden ulkoasu on minimalistinen. Japanilaiseen tapaan kaikki on Kiotossakin hyvin harkittua, kaunista ja organisoitua arjen pikkujuttuja myöten. Yhtenä päivänä pesimme pyykkiä ja luimme kirjoja pesulassa. Saattaa olla etten ole koskaan ollut yhtä helppokäyttöisessä pesulassa, ja se on paljon sanottu.

Kaupungin ydinkeskusta koostuu kaupoista ja liiketiloista. Se ei ole muita toimistotalomaisia keskusta-alueita kummempi, ja Kioton helmet sijaitsevatkin muualla kuin kaupungin ytimessä. Poikkeuksena keskustan Nishiki Market, joka on pitkä ja kapea katu täynnä lukuisia pieniä kauppoja ja ravintoloita. Kadun varrelta löytää erityisesti japanilaisia herkkuja laidasta laitaan. Siilin (!!) muotoinen pulla houkutteli, mutta päädyin kokeilemaan matcha eli vihreä tee-pehmisjäätelöä. Matchaa on Kiotossa melkein kaikessa, mitä siihen keksii yhdistää.

Kioton ulkopuolella, lyhyen junamatkan päässä, sijaitsee Arashiyaman hitaasti tuulen mukana huojuva bambumetsä. Viehättävän ja ehdottomasti käymisen arvoisen Tenryu-ji-temppelialueen pohjoispuolen sisäänkäynniltä pääsee kätevästi suoraan metsän keskuspolulle. Taivaalle kurottavat bambut ovat huikea näky. Metsä on tiivis ja ylhäältä siivilöityvä aavistuksen vihreäksi värjäytyvä auringonvalo saa metsän hohtamaan maagisen värisenä. Siellä tuntee itsensä hyvin pieneksi.

Temppeleitä, puutarhoja ja pyhättöjä on Kioton kaupunki pullollaan. Oma suosikkini on šintolainen Fushimi Inari-taishan pyhäkköalue, joka koostuu tuhansista kirkkaan oransseista porteista. Puiset portit muodostavat mystisen, useamman tunnin kävelyreitin, joka johtaa lopulta Inari-vuoren huipulle. Reitin varrella vahtivat kivi-ketut ovat tärkeitä paikan uskonnollisia hahmoja. Meidän kävelypäivänä satoi tihuttaen vettä. Vesi ropisi puisten porttien päällä, ja ympärillä olevat puut, kivet ja sammalet loivat vähintäänkin mystisen tunnelman.

Toinen suosikkini on Ryōan-jin zen-kivipuutarha. Paikkana puutarha on hyvin yksinkertainen, mutta kaunis. Yli 500 vuotta vanhassa puutarhassa on 15 kiveä, joista vain 14 on mahdollista nähdä yhtä aikaa riippumatta siitä mistä puutarhan kulmasta kiviä katselee. Tarinan mukaan vain se, joka on valaistunut voi nähdä kaikki kivet yhtä aikaa. En ole varma montako kiveä näin tuossa talviunisessa puutarhassa, mutta niiden, sekä koko Kioton ja Japanin, rauhoittavaa vaikutusta ei käy kiistäminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *