Aasia Kiina Kiinanmuuri Peking

Peking – uhka vai mahdollisuus?

Se oli kieltämättä ensimmäinen asia mitä ajattelimme, kun lähdimme Pekingiin kiinalaisten kansallisen lomaviikon ja kansallispäivän juhlinnan aikoihin. Monet olivat varoittaneet meitä loputtomista väkimassoista ajankohdan ollessa yksi vuoden suosituimmista kiinalaisten lomailuviikoista.

Varoitus lienee purreen ainakin useimpiin länsimaalaisiin turisteihin, sillä vaikka kiinalaisia lomalaisia riitti, ei muita turisteja tuntunut olleen yhtä paljon. Vältimme keskustaa juhlallisuuksien aikoihin, mutta muuten selvisimme ja pääsimme nauttimaan Pekingistä hienosti.

Surullisen kuuluisa Tianenmenin aukio ja tarunhohtoinen kielletty kaupunki ovat hienoja paikkoja, ja meille riitti ihmeteltävää viiden tunnin kävelymaratonin verran. Paikka voi tuntua hengästyttävän loputtomalta, ja onhan se yli 70 hehtaaria, huh. Kannattaa perehtyä etukäteen paikan historiaan tai vuokrata ääniopas, niin kierroksesta saa paljon enemmän irti. Me menimme paikan päälle heti aamupäivällä eikä väkeä ollut vielä (kiinalaisittain) kovin paljon. Lopuksi kipusimme Kielletyn kaupungin pohjoispuolella sijaitsevan Jingshan-puiston korkean kukkulan päällä olevaan paviljonkiin, josta avautuu hieno näkymä kaupungin yli.

Toisena päivänä kävimme Taivaan temppelissä. Paikkana se on upea, sitä ei käy kieltäminen. Väkeä oli sen verran paljon, että loppupeleissä nautimme enemmän temppelin kauniista puistoalueesta. Suuren puiston kapeita reunakujia kävellessä sai käyskennellä kaikessa rauhassa. Puiden lehtien välistä pilkotti lämmin syysaurinko, ja paikallinen herra kokeili lennättää rakentamaansa leijaviritelmää toisen seurueen pelatessa korttia teetä nauttien.

Yksi suosikkinähtävyyksistäni oli tiibetin-buddhalainen Lamatemppeli (Yonghegong). Perinteistä buddhalaista arkkitehtuuria henkivä alue oli erityisen kaunis utuisena ja hieman sateisena päivänä. Suitsukkeiden pehmeä savu yhdistettynä paikan hartaaseen tunnelmaan, kauniisiin yksityiskohtiin (kuten eri kokoisiin pyhiin Buddha-patsaisiin ja tiibetiläisiin rukousmyllyihin) sai minutkin hiljentymään.

Toinen suosikkijuttu löytyi muutaman korttelin päästä itse temppelistä; Wudaoying-niminen hutong-alue. Hutongit ovat perinteisiä kiinalaisia kortteleita, kapeakujaisia ja matalarakenteisia alueita, joissa voi vielä aistia menneen ja vanhan kiinalaisen kaupunkielämän tunnelmaa. Niitä on ympäri Pekingia, osa syrjäisempiä ja osa taas kunnostetumpia kuin toiset. Tässä hutongissa yhdistyi perinteinen ja nykypäivän tunnelma. Osa kujista oli laitettu tosi hienoiksi ja niiden varrelta löytyi monenmoista hipster-kahvilaa, pienpanimo-olutbaaria, galleriaa, kukka- ja keramiikkapuotia.

Teimme myös metroreissun ulos keskusta-alueelta koilliseen vanhalle tehdasalueelle, joka toimii nykyään 798 Art Zone-nimisenä taidealueena. Paikalla oli kuulemma Maon aikana suuria tehtaita, jotka työllistivät ison määrän ihmisiä. Lopulta alue autioitui ja vuosien jälkeen joskus 2000-luvun paikkeilla sinne alettiin perustamaan erilaisia työ- ja galleriatiloja, jonka johdosta alue kukoistaa ja on nykyään täynnä erilaisia pienyrittäjiä ja taiteenharjoittajia. Me vietimme siellä yhden illan, mutta aikaa olisi saanut kulumaan enemmänkin.

Viimeinen etappi oli mikäs muukaan kuin maailmankuulu Kiinan muuri. Kampesin itseni päivän koitokselle kuumeessa, mutta onneksi tein sen. Jos johonkin kannattaa lähteä a) ajoissa ja b) pitkän pinnan kanssa, niin se on tämä paikka. Me matkustimme Pekingistä Mutiyanuun useamman tunnin ja jonotimme muurille vievään vaijerihissiin lähemmäs kaksi tuntia. (Ilman kuumetta olisimme reippailleet ylös pitkin jylhiä mäkiä). Mutiyanu ei ole se kaikista suosituin muurikohta, mutta silti täynnä turisteja sekin. Kuumeen ja kiinalaisen jonotussysteemin (jota ei siis ole) aiheuttamasta kärsimyksestä huolimatta en vaihtaisi kokemusta pois, koska onhan se nyt vaan ihan älyttömän upea paikka. Myyttien mukaan avaruudesta näkee Kiinan muurin; välillä tuntui siltä, että sieltä näkee itsekin avaruuteen saakka.

Kaiken kaikkiaan meillä ei kummallakaan jostain syystä ollut suuria odotuksia Pekingin suhteen, mutta paikka yllätti todella myönteisesti. On totta, että kaupunki on saasteinen (käytä maskia), ruuhkainen ja hektinen eikä välttämättä kaikista kaunein, ainakaan ensi näkemältä. Aitoutta, luonnetta, tarinoita ja historiaa sieltä kuitenkin löytää, useissa kerroksissa. Puhumattakaan sydämellisistä ihmisistä. Peking on kaupunki, joka jokaisen kannattaa kokea kerran elämässä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *