Aasia Kiina Shanghai

Viikonloppu Shanghaissa

Korkeita rakennuksia, paljon värejä, suuria ja pieniä valotauluja, äänekkäitä mainoskuulutuksia kiinaksi ja ihmisiä liikkumassa kiireisesti ympäriinsä kuin joukko muurahaisia. Sellainen oli ensikosketukseni Shanghain keskustaan astuessani ulos itäisen Nanjing Roadin yhdeltä metroasemalta. Trooppinen syyskuun helle puhalsi lämmintä ilmaa kasvoillemme.

Aluksi minua kieltämättä jännitti kuinka massiivinen ja kaoottinen tuo Kiinan liike-elämän keskus ja maan väkirikkain noin 24 miljoonan ihmisen suurkaupunki olisi. Yllätyin positiivisesti, sillä vaikka ihmisiä oli katukuvassa runsaasti ja liikenne melkoista hulinaa, ei se Lontoon tai New Yorkin vilinää hullummalta tuntunut. Shanghain metroverkosto on selkeä ja toimiva. Muutenkin tuntui siltä, että kaupungin organisointiin infrastruktuurin kannalta oli panostettu.

Monet sanovat, että Shanghai on länsimaisin kiinalainen suurkaupunki, sekoitus vanhaa ja modernia, itää ja länttä. Siltä se meistäkin tuntui. Ei ole toista paikkaa Kiinassa, jossa olisimme nähneet niin paljon ruokalistoja tai mainoksia englanniksi. Kaupunkia on myös kutsuttu idän New Yorkiksi. Bundin joenrantabulevardille levittäytyvä pilvenpiirtäjien panorama muistutti kieltämättä jollain tapaa Manhattanin näkymistä. Ensimmäisen illan fiilistelimme Bundin menoa miljoonan muun turistin kanssa kunnes väsymys vei voiton.

Seuraavana päivänä aurinko paistoi helteisesti kirkkaalta taivaalta ja päätimme tutustua kaupunkiin kävellen. Kuuluisaa Nanjing Road-nimistä ostoskatua puolisen tuntia käveltyämme saimme tarpeeksemme ihmismassoista ja päätimme jatkaa matkaa hieman syrjäisempiä katuja pitkin. Eksyimme People’s Park-puistoon, jossa paikalliset viettivät leppoista lauantaipäivää. Muutamat mummot ja papat, olivat pistäneet korttipelipöydän pystyyn valtavien puiden varjoon. Puiston toisessa kulmassa oli käynnissä jonkin sortin itsepuolustuslaji-harjoitukset. Puistossa on muuten myös Shanghain modernin taiteen museo, joka olisi ehdottomasti ollut käymisen arvoinen ellei kaunis kesäinen syyspäivä olisi houkutellut nauttimaan ulkoilmasta. Kaikesta hämmentävintä puistossa olivat kuitenkin paikalliset avioliittomarkkinat. Vanhemmat olivat levittäytyneet nurmikolle infolappusen kanssa, josta kävi ilmi oman lapsen eli avioliitto-kandidaatin pituus, paino, ikä ja ammatti kuvaa unohtamatta. Kuka tarvitsee enää Tinderiä, kun vanhemmat hoitavat homman.

Jatkoimme matkaa aina Shanghain vanhalle ranskalaiselle alueelle asti. Alue oli yksi Shanghain suurimmista eurooppalaisista alueista aina 1800-puolivälistä vuoteen 1943 saakka. Se on alueena suuri, joten nähtävää ja tekemistä riittää useammalle päivälle. Kadut ovat kauniita ja rauhallisia. Suuret vanhat lehtipuut reunustavat leveitä katuja, joiden varrella on erilaisia pieniä puoteja, kahviloita ja gallerioita.

Erityisesti ihastuin pieneen kauppaan, joka myi lumisadepalloja ja soittorasioita (lapsuuden suosikkiasioita). Kaupunginosa on tunnelmaltaan leppoisa ja ydinkeskustan hulinaan verrattuna unohtaa helposti kuinka keskellä Shanghaita onkaan. Osuimme hyvään italialaiseen ravintolaan, jossa söimme pitsat. Sellaisten, saati hyvän, ”aidon” valkoviinin löytyminen Kiinasta ei ole itsestäänselvyys, joten päätimme hyödyntää tilanteen.

Ennen lähtöämme halusimme vielä drinkeille baariin, josta voisimme ihailla Bundin näkymiä. Ymmärrettävästi tällaiset paikat ovat hintavia, joten valitsimme fiinien cocktail-baarien sijaan Captain bar-nimisen rennoksi mainostetun paikan. Baarissa on myös hostelli eli tunnelma on kansainvälinen. Kun kattoterasseista puhutaan niin löytyihän sieltäkin viimeisen päälle pukeutuneita pankkiireja ja muita liikemaailman ihmisiä, minun kantaessani reissussa rähjääntynyttä kangaskassia luottotennarit jalassa. Sovimme kuitenkin kaikki hyvin samaan paikkaan. Näkymä Shanghain kuuluisien pilvenpiirtäjien siluettiin oli pimenevässä illassa huikea. Terassi oli täynnä eri värisiä ilmapalloja ja pieniä valoja. Skumppapullot poksahtelivat ja naurun remakka kantautui sisään. Oli jonkun synttärit, vaikkei minun, niin olo oli melko lailla yhtä onnellinen kuin tuntemattomalla synttärisankarilla.

Sunnuntain koittaessa vietimme aamupäivän rennosti hotellihuoneessa kuunnellen ikkunasta kantautuvia kaupungin ääniä. Luin kirjaa ja tuijottelin kattoa. Oli ihanaa vain olla. Meillä ei ollut kiire mihinkään, mutta listalla oli jo monta syytä palata Shanghaihin uudelleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *