Ruotsi Tukholma

Keväinen Tukholma

Poskia kevyesti nipistävä varhaiskevään tuuli, hennosti lämmittävä aurinko, kimalteleva tummansininen meri, silmussa olevat kukat, puut ja pensaat. Maaliskuinen Tukholma oli mitä parhainta terapiaa raskaan ja synkän talven perään. Vietin tutussa kaupungissa viikonlopun ja sään puolesta tuntui kuin olisi mennyt paljon Ruotsia pidemmälle.

Kävelin kaupungilla tuntikausia yksin, ilman sen suurempia suunnitelmia. Kävin museoissa, istahdin kahville lukemaan kirjaa kun siltä tuntui ja tarkkailin ihmisiä. Kun itse ei jaksanut juuri puhua, oli lohdullista vastaanottaa ohi kulkevien ihmisten lämpimiä hymyjä. Södermalm huokui uneliaan lauantai-aamupäivän tunnelmaa ja kaduille levitetyt kukkakauppojen tulppaanikimput hohtivat kilpaa väriloistossa vasten pilvetöntä taivasta.

Rakastan taidetta ja museoita (ja museokauppoja!) Japanissa lääkärit saattavat kuulemma määrätä potilaille kauniiden ja mieltä rauhoittavien asioiden katselemista stressaavissa ja vaikeissa elämäntilanteissa. Taiteen yhteys hyvinvointiin, oli se sitten sen kokemista tai itse tekemistä, on tosi merkittävä asia.

Kävin Tukholmassa kahdessa hyvin erilaisessa, mutta ajatuksia herättävässä näyttelyssä. Ensimmäinen oli Marina Abramovicin retrospektiivi Moderna Museetissa. Performanssitaiteestaan tunnettu Abramovic on tehnyt pitkän elämäntyön kehoa ja mieltä koettelevien teosten parissa. Niitä katsomaaan on jonotettu ympäri maailmaa, ja niin oli myös Moderna Museetin kohdalla. Odotus oli kuitenkin sen arvoinen ja lähtiessä jumahdin vielä yli tunniksi teoksen ääreen, joka oli rakennettu keskelle meluista museoaulaa. Ääniä eristävät kuulosuojaimet vaan korville ja riisinjyviä laskemaan. Puhelimia ei saanut käyttää. Nerokas, yksinkertainen yhteiskunnallinen kannanotto, ja itselle juuri sopiva mieltä rauhoittava aktiviteetti.

Toinen hieno kokemus oli kiinalaisen Ren Hangin sykähdyttävät valokuvat Fotografiskassa. Hang kuvaa töissään nuorta kiinalaista sukupolvea ja heidän tuntemuksiaan muuttuvassa yhteiskunnassa. Kiinassa kontrastit vanhan ja uuden välillä voivat olla suuria. Ahdistus oli läsnä myös Hangin omassa elämässä ja vain muutamaa kuukautta aiemmin, oli hän traagisesti menehtynyt 29-vuoden iässä.

Surua, ahdistusta, iloa ja toivoa. Elämänkirjo on moninainen eikä siihen aina tahdo löytää järkeä. Surun hetkinä on hyvä olla läheisten luona, mutta antaa myös itselleen tilaa hengittää ja huomata ettei kaiken tarvitse järjestyä hetkessä. Tuona keväisenä viikonloppuna nukuin paremmin kuin kuukausiin.