Yleinen

Matkassa

Olen hyvin pitkään, jo useita vuosia pohtinut oman matkablogini aloittamista. Matkustaminen on ollut minulle henkilökohtaisesti aina tärkeä asia. Seikkailuun lähteminen, matkan tekeminen, reissussa oleminen, oli se sitten lähellä kotimaassa tai kaukana ulkomailla, ei ole koskaan kaduttanut jälkikäteen.

Muistan lapsuudestani kuinka huoneessani olleen suuren karttapallon valo valaisi himmeästi hämärässä Isäni kertoessani minulle iltasatuja. Usein iltasadut veivät minut mitä kummallisimpiin paikkoihin eri maailman kolkkiin. Osa tarinoista oli totta, osassa seikkailtiin mihin ikinä mielikuvitus meidät vei. Isäni oli innokas matkaaja ja seikkailija itsekin. Karttapallossa Afrikan läpi kulkenut musta haalistunut merkkijuova muistutti hänen yhdestä suurimmasta automatkastaan läpi ihmeellisen mantereen. Uskoin vankasti, että olohuoneemme itämaisella matolla pääsi lentämään aavikoille asti, jos oikein tiukasti puristi silmänsä kiinni.

Kävelemään opin Teneriffalla. Hotellin henkilökunta ja muutamat lomavieraat kuulemma taputtivat ottaessani ensiaskeleeni lasten altaan tuntumassa. Lapsena ei muuten tullut juuri matkusteltua Keski-Suomea, Tallinnaa tai Ruotsia kauemmas. 12-vuotiaana ihastuin Sisiliaan, jonne pääsin matkustamaan tätini ja hänen miehensä kanssa. Päiväkirjassa käyn läpi kaikki ihmeelliset italialaiset jäätelömaut ja Taorminan turkoosit rantapoukamat. 15-vuotiaana pääsin hyvän ystäväni kanssa kielikurssimatkalle Ranskaan ja Englantiin, jolloin päätin, että haluan nähdä maailmaa. Aina, kun on ollut mahdollisuus olen laittanut repun selkään ja lähtenyt.

Maailmaa on nähty tähän asti suunnilleen 50 maan verran ja olen kiitollinen jokaisesta paikasta ja ihmisestä, jonka olen päässyt matkoillani kohtaamaan. Aina ei ole reissaaminen helppoa tai hohdokasta, mutta jokaiselta matkalta jää aina jotain henkisesti arvokasta käteen. Aina myös oppii arvostamaan omaa kotia himpun verran enemmän, kun uskaltaa lähteä sieltä pois. Puhumattakaan siitä kuinka hyvin meillä on asiat koti-Suomessa.

Joten tästä se lähtee. Omistan kaikki matkatarinani maailman rakkaimmalle Isälleni, josta jouduin luopumaan tämän vuoden alussa. Ilman Isän kannustusta ei olisi varmaan syntynyt montaakaan näistä tarinoista. Kiitos Isä. Olet ikuinen innoitukseni ja aina mukana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *